Eläinlääkärissä jälleen

Meidän instaseuraajat jo tietävätkin, että me käytiin Tuiken kanssa taas perjantaina eläinlääkärisssä. Tuike kun on taas tässä syksyllä nuoleskellut mahaansa ja kylkiänsä lisää. Karvatilanne meni kesän jäljiltä jo paremmaksi mutta nyt on taas ollut huonompaa. Joten eipä auttanut kun käydä tarkistamassa

Ei aina voi olla karvainen

Sillä lailla toisten massuja kuvataan

Ne jotka eivät ole perehtyneet meidän eläinlääkärihistoriaan niin pikainen kertaus tästä: Tuike nuoleskelee kylkiään ja yritetään selvittää mistä se johtuu. Tähän mennessä syiksi on epäilty mm. stressiä ja anaaliongelmia. 

Tuike alkaa olla jo tottunut julkisilla matkaaja

Eipä vaan saatu oikein vastauksia tälläkään kertaa. Anaalit katsottiin ja ne eivät olleet täynnä. Tosin huomautuksena se, että juurikin sinä päivänä kun olin tuon ell ajan varannut Tuike kävi vääntämässä sangen haisevat tuotokset laatikkoon, joten en itse sulje anaaliongelmia täysin pois mahdollisten syiden listalta. 

Bussissa ollaa ihan kiltisti, paitsi paluumatkalla kun siirsin avaimet laukusta taskuun. Tuike reagoi tähän avainteen ääneen ja meni kovin levottomaksi.

Päätettiin tällä kertaa ottaa verikokeet jotta nähtäisiin onko niissä jotain vikaa, mutta ne olivat täysin normaalien rajoissa. Joten sieltä suunnalta ei tullut apuja selvittelyyn. Näin muina huomautuksina Tuiken paino oli hieman noussut, normisti se on ollut 4,1/4,1kg mutta nyt se oli 4,3kg.

Eläinlääkäri on Tuikesta tosi jännä paikka

Kaikkea outoa on. Mutta Tuikelle taas täydet pisteet, hän käyttäytyi todella nätisti!

Nyt meillä onkin työn alla selvittää, että ovatko ongelmat oikeasti fyysisiä vai vaan pienen kissaparan pään sisällä. Yksi selvitettävä asia olisi, että onko Tuikella jotain allergioita. Tämä onnistuu hypoallergisen ruoan avulla. Tätä ruokaa pitäisi käyttää kahden kuukauden ajan. Ongelma on vaan siinä, että miten sen antaminen käytännössä toteutetaan. Tuike todennäköisesti syö hyporuoat hyvällä ruokahalulla sillä ne on pääasiassa kuivaruokaa ja Tuike rrrrraaaaaakastaa raksuja. Ongelma on Ame..

Ihan tyhmää kun tökittiin takapuolta ja piikitettiin etupuolta

Odoteltiin aulassa kokeiden tuloksia

Ame kun on huomattavasti nirsompi kuin Tuike. Joten vaikka voisin laittaa molemmat kissat samanaikasesti hyporuoalle niin pelkään Amen laihtumista sen vuoksi, että ruoka ei maistu. Mutta miten voidaan antaa Amelle normaali ruokaa estäen samalla, että Tuike ei syö sitä. Tähän mennessä on mietitty, että Ame saisi ruokailla vain valvotusti (mikä toki tekee aika paljon lisää vaivaa sillä nyt kissat ruokailevat täysin vapaasti omina aikoinaan). Yksi hyvä puoli on, että Ame pitää lohiöljystä ja Tuike ei, joten sitä ruokaan lisäämällä voidaan vähentää houkutusta. Mutta lisää vinkkejä otetaan mielellään vastaa teiltä rakkaat lukijat!

Tuikelle jäi tästä kerrasta muistoksi kaljuksi ajeltu kohta kaulasta

Arvonnan voittajat

Meidän arvonnan osallistumisaika päättyi sunnuntaina ja samana päivänä iltaisella suoritettiin itse arvonta. Olin aiemmin ajatellut, että minulla olisi silloin seuraa joka voisi olla kuvaamassa sen, mutta aikataulumuutosten myötä piti itse olla sekä arvonnan vetäjä, että kuvaaja. Arpojana toimi Ame, Tuike oli virallinen valvoja.

Ammanttimainen arpoja

Erittäin virallinen valvoja

Ensin arvottiin pipo

Ja pipon voitti Elli! Onnea!

Sitten oli vuorossa heijastimen arvonta. 

Tällä kohdalla Ame päätti hieman toisin ja arpoi kaksi lappua. Sillä heijastimia oli olemassa useampi kuin yksi päätti Emäntä toteuttaa Amen tahdon ja heijastimia lähti sitten useampaan kotiin. Voittajia olivat Marja-Liisa ja Hiisukas. Onnea molemmille!

Viimeisenä arvottiin vielä suklaa.

Sieltä nousi onnettaren tassussa minttu47. Onnea!

Hurjasti onnea vielä kaikille voittajille. Heihin on jo oltu yhteydessä ja palkinnot lähtevät matkaan tänään. Ja jotta tämä ei mene pelkiksi Ame videoiksi niin tästä pari videota Tuiken iltaleikeistä. Tuikella kun on, sanotaanko hieman omalaatuinen tapa leikkiä...

Tallinnan kissakahvio Nurri

Päädyttiin tosiaan meidän Tallinnan reissulla käymään paikallisessa kissakahviossa. Tätä aiemmin oli itse käynyt vain yhden kerran Helsingissä kissakahviossa, mistä siitäkin on hieman aikaa. Toki perusperiaate oli tiedossa. Nurrilla on netissä ennakkovaraussysteemi, mistä voi varata pöydän. Tämä systeemi oli hieman hassu, sillä se ilmoitti varauksen yhteydessä, että pöytä on jo varattu, varaa toinen. Varasin sitten toisen, jonka jälkeen minulle tuli kaksi varausvahvistusta. Laitoin sitten viestiä millä peruin toisen varauksen, mihin ne vastasivatkin pian, että ok ja tervetuloa. Varaaminen ei toki meidän tapauksessa olisi ollut edes välttämätöntä, kun mentiin niin hiljaiseen aikaan.

Selkeä sisäänkäynti

Paikalle oli kartan kanssa helppo löytää. Ulko-ovesta pääsee sisään eteiseen, mistä varsinaiseen tilaan pääsi vain henkilökunnan päästämänä, jotta kissat eivät pääse karkuun. Pöytään päästyämme (saimme itse valita pöydän, kun arkipäivänä päivällä ei ollut ruuhkia) meille tuotiin menu ja samalla lappu mihin kuittasimme, että olemme lukeneet paikan säännöt. Säännöt tulivat lähinnä kissojen kanssa toimimiseen ja olivat hyvät ja kattavat.

Kissamaisia koristeita

Tämä musta kaveri tyytyi chillailemaan kiipeilypuussa

Nukkuvaa kissaa ei saa häiritä!

Tarjottavissa oli laaja valikoima ihan ruoista perus kahvilatuotteisiin. Me maistettiin kahta eri, omenapiirakkaa ja suklaapiirakkaa. Todettiin lopulta, että yksi olisi riittänyt, sillä nämä olivat todella isoja paloja. Meinasi tehdä tiukkaa syödä kaikki. Etenkin suklaapiirakan kohdalla, sillä se oli rakenteeltaan tasaista moussea mikä oli todella makeaa. Hyvää toki, mutta aika tuhtia kokoonsa nähden. Plussana suklaapiirakalle kyllä vielä se, että se oli vegaanista. Itse en ole vegaani, mutta arvostan suuresti sitä, että kaikille on vaihtoehtoja tarjolla. Omenapiirakka oli jäätelön kanssa oikein hyvää. Hintaansa nähden koko oli hyvä.

Herkullisen näköisiä

Leikkimistäkin koetettiin

Vastaanotto oli innostuneempi, kuin mitä kuvasta vaikuttaa

Itse kissat olivat aivan ihania persoonia. Heti ensimmäisenä paikan uusin asukas (huomasin tämän faktan netistä) tuli pöydälle moikkaamaan meitä. Muutoinkin kissat eivät olleet liian arkoja vaan antoivat silittää ja leikkivät mielellään leikitettyinä. Paikan isoin kissakin lopulta heräsi päiväuniltaan (nukkuvaa kissaa ei saa häiritä) ja pääsin leikkimään myös hänen kanssaan. Leikitysleluja olisi vain saanut olla vähän enemmän. Ne vähät mitä siellä oli, olivat aika huonokuntoisia. Jos paikka olisi yhtään enemmän täynnä eivät ne lelukepit olisi riittäneet alkuunkaan.

Hän tuli moikkaamaan meidän saman tien

Huonompikuntoinen lelukeppikin sopii leikkeihin

Hän oli muhkean kokoinen

Verrattuna Helsingin kahvioon suurimpia eroja on se, että Nurrin kissat ovat adoptoitavissa. Tästä seuraa se, että siellä oleva kissapopulaatio hieman elää koko ajan, kun vanhempia kissoja lähtee ja uudempia tulee. Tällä kertaa tämä näkyi selvimmin siinä, kuinka yksi aiemmin tullut kissa ei oikein sietänyt yhtä uutta tulokasta ja tämä tulokas tahallaan pyrki tämän toisen kissan luo. Siinä sai kuunnella hieman murinaa ja sähinää. Tähän henkilökunta kyllä puuttui ihan hyvin ja välillä eristi kissat toisistaan eri huoneisiin, jos meininki kävi liian rajuksi.

Raitakissa eristi itsensä tältä siamilaistyyppiseltä kun ei saanut muuten olla rauhassa

Villejä leikkejä

Yhdessä vaiheessa kissat saivat herkkua, en ole varma mutta nämä saattoivat olla toisen, samaan aikaan vierailleen pariskunnan lahjoitus

Paikalla oli myynnissä myös toimintaa tukevia oheistuotteita, mitä emme tällä kertaa päätyneet ostamaan. Kuten muissa kissakahvioissa täällä oli myös sisäänpääsymaksu, mikä maksettiin samalla kun mahdolliset kahviotuotteet.

Kehtaatkin kuvata, leiki mun kanssa!

Yhteenvetona:

Plussia

- Hurmaavat kissat

- Hintaansa vastaavat tarjoilut

- Siisteys

- Sijainti

Miinuksia

- Huonokuntoiset lelukepit

- Tarjottavissa olisi ehkä voinut olla jotain vähän pienempää/edullisempaa

- Kissojen nimet olisi voinut olla jossain esillä

- Sekava varaussysteemi

Ikkunalaudoilla oli paljon alustoja mistä tarkkailla maailman menoa

Kaikenkaikkiaan positiivinen kokemus!

Ps. Vielä on aikaa osallistua edellisen postauksen arvontaan. Muistakaahan vain jättää jokin yhteytieto, me blogaajat ei nähdä niitä mistää edes kirjautuneilla kävijöillä...

Ultimaattinen syysarvonta!

Tulipa mahtipontinen otsikko.. Mutta toisaalta niin on hieno arvontakin. Sillä kuten, ehkä olette huomanneet, syksy on saapunut. Puut alkavat tiputella kauniin värisiä lehtiään ja ilma on kolea. Juuri sellainen keli, että sitä haluaa vain käpertyä sohvalle viltin kanssa...

Sohvat ja viltit ovat mitä parhaita

Niin on käpertyminenkin

Vaan aina sellainen ei ole mahdollista! On pakko uhmata koleaa ja ajoittain sateista säätä ja mennä urheasti ulkoilmaan. Vaan meiltä onkin nyt mahdollista voittaa mitä parhaita keinoja tästä selviämiseen.

Tuike yrittää selvitä ulkoa sisälle, mutta Ame on eri mieltä

Tosin Ame oli myös eri mieltä kun Tuike yritti selvitä sisältä ulos..

Tallinnassa pyöriessään Emäntä osui pienen kangaskaupan kohdalle ja päätti pyörähtää siellä. Sieltäpä löytyikin mitä kissamaisin kangas. Emäntä kun on tässä syksyn iloksi tehnyt trikoopipoja tutuilleen, niin tästä kankaastahan tulee mitä täydellisin kissaihmisen pipo. Täydellinen suoja syksyn kylmyyttä vastaan! Vaan ei siinä vielä kaikki! Myyjän leikatessa kangasta hän kertoi sen olevan väriä vaihtavaa! Osa pipon kissoista vaihtaa joko kokonaan tai osittain väriä auringon valossa. Miten hauskaa!

Tämmöinen söpöys

Tästä vähän ideaa värinvaihdosta, luonnossa efekti on vielä voimakkaampi

Pipo tuo lämpöä, mutta lämpö ei ole ainoa apu kylmässä. Nimittäin kylmän lisäksi syksy on kovin pimeä. Pimeyttä vastaan meillä taistelee heijastava SuperMuikku! SuperMuikku lennähtää takin tai laukun reunaan ja suojelee kantajaansa pimeyden vaaroilta!

SuperMuikku liitää apuun

Eikä tässä vielä kaikki. Viimeisenä arvontakohteena on jotain niitä hetkiä varten, kun ei tarvitse uhmata ulkoilmaa vaan voi käpertyä sohvalle. Mikäs sen parempaa seuraa siihen kuin suklaa! Ja vielä nimenomaan kissa-aiheinen suklaa. Tämän Emäntä bongasi Tallinnasta ja kun se liittyy meidän siellä kyläilemään kissakahvio Nurriin niin tarttuihan se mukaan. Itse Nurrista laajemmin meidän seuraavassa postauksessa.

Tallinnassa on kyllä kissoja vaikka missä muodossa

Arvontaohjeet! Mikäli haluat itsellesi jonkin näistä kolmesta mahtipalkinnosta (ne siis arvotaan kaikki erikseen, joten on kolme mahdollisuutta voittaa!) kommentoi alle ottavasi osaa arvontaan. Voit vaikka samalla kertoa miten itse varustaudut syyssäähän. Jollet ole varma onko meillä sinun yhteystietojasi, niin laita ne mukaan kommenttiisi. Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 13.10. klo 12 saakka! Onnea arvontaan!

Minä taidan tällä kertaa ottaa arvonnan hoidettavakseni, ettei mene säätämiseksi niinkuin Tuikella viimeksi...