Ame ja Tuike

Heissan lukijat

Vaikka on ehkä saattanut vaikuttaa siltä, en me olla teitä unohdettu. On vaan ollut niin paljon kiirettä ja säätämistä kaiken kanssa, että ei ole tullut avattua tietokonetta..

Tui Tui täällä olaan

Asiaa toki on paljon! Tarkoituksena on vielä kirjoittaa tarkempi postaus Amen sopeutumisesta Helsinkiin, mutta ensin ajattelin pikaisesti kertoa Ame ja Tuiken ensimmäisestä viikonlopusta.

On ollut aika jännää

Tuike ei olisi halunnut lähteä kotihoitajan luota ollenkaan (onhan hän ollut siellä lokakuusta asti). Vasta suurella houkuttelulla Tuike saatiin kuljetuslaukkuun ja sieltäkin Tuike kovasti yritti poistua. Ystävällinen kotihoitaja tarjosi kyydin, joten heti alkuun ei Tuikkeen tarvinnut bussilla kulkea.

Tuiken ensimmäinen ilta meni sängyn alla

Asunnolla kaikki ei mennyt ihan sujuvasti alkuun. Laskin Tuikkeen hetkeksi lattialle siksi aikaa kun otin takin pois. Ame toki heti meni haistelemaan koppaansa kunnes huomasi, että siellähän on joku!!! Ame parka säikähti kovasti ja piti kovaa ääntä ja kipitti karkuun makuuhuoneeseen. Vaadittiin jonkinmoista suostuttelua allekirjoittaneelta ja apuna olleelta kaverilta, että saatiin Ame pois makuuhuoneesta ja Tuike sinne. Ame oli kovin järkyttynyt eikä heti meinannut ottaa edes tarjottua namia.

Amen ilta meni ovella kytätessä

Tuike luikki suoraan sängyn alle turvaan ja viettikin pitkälti ensimmäisen illan siellä. Annoin Tuiken rauhassa tottua uuteen ympäristöön. Kävin välillä juttelemassa mukavia, mutta muuten Tuike oli itsekseen makuuhuoneessa. Ensimmäisen yönkin nukuin olohuoneen lattialla ihan jo Amenkin vuoksi.

Tuike on leikkinyt Emännän kanssa

Tuike hieman aktivoitui illalla/yöllä ja uskalsi ensimmäisen kerran tehdä tuttavuutta. Harmi vaan, että Tuike on aktiivisimmillaan tosi myöhään, vasta puolen yön paikkeilla. Viikonloppuna onneksi oli mahdollista hieman valvoa. Tuikella on myös huono tapa maukua tuolloin puolen yön jälkeen. Siinä on suorastaan ihastuttavaa mennä nukkumaan… Tuo ilta-aktiivisuus on harmillista siinä mielessä, että olisi ollut viikonloppunakin kiva leikkiä Tuikkeen kanssa päiväaikaan. Päivällä vaan Tuike vetäytyy sängyn alle ja seikkailee vasta iltaisin. Luonteeltaan Tuike on ihastuttava. Erittäin hellämielinen kun sille päälle sattuu. Tykkää puskea ja kehrätä!

Tuijottelua suuntaan

Ame pääasiallinen reaktio Tuikkeen on ollut muriseminen ja ajoittainen sähinä jos Tuike on liian lähellä. Olen jonkin verran istunut makkarin oven raossa rahoittaakseni kumpaakin kissaa kun kumpikaan ei haluaisi olla yksin. Ame on kamalan utelias ja tulee ovelle kurkkimaan. Kuitenkin jos Tuike on Amen mielestä liian lähellä alkaa murina. Olen antanut kissojen katsella toisiaan oven välistä. Jos Ame on meinannut käydä äkäiseksi, olen laittanut oven kiinni. Pari kertaa on tämän jälkeen murina olohuoneesta jatkunut. Mutta tuntuu, että jo viikonlopun aikana Ame on hieman rohkaistunut eikä ole enää ihan niin aggressiivinen kun aluksi. Aika näyttää kauan tässä prosessissa menee…

Jos toiseenkin

Tuike on kyllä siltä osin ollut mallioppilas, että on heti alussa tehnyt tarpeensa laatikkoon. Sieltä on löytynyt ihan kumpaakin tavaraa, että siellä puolella ei ole ongelmia. Mitä ruokailuun tulee niin kumpikin kissa hieman viikonloppuna nirsoili, mutta tänä aamuna oli kummankin kuppi täysin tyhjäksi syöty kun vaihdoin aamiaiskuppeihin. Tuike oli jopa syönyt aiemmin antamani kuivatun kanankaulan puolikkaan. Amehan vetää sellaisen joka aamu. 

Kuulukohan oven takaa epämääräistä murinaa

Itsellehän tämä tilanne on hieman hankala. Sitä haluaisi jakautua kahteen osaan, että voisi olla kummassakin huoneessa yhtä aikaa. Kumpikaan kissa kun ei haluaisi olla yksin. Mutta ei tässä auta kun vuorotella ja toivoa, että homma menee nopeasti. 

Ensimmäinen yhteiskuva, Ame ei tiennyt et Tuike oli noinkin lähellä