Apu-Emännän raportti viikonlopusta

Käsky (okei pyyntö...) kävi, että pitäisi kertoa, miten viikonloppu on mennyt lapsenvahtina. Tuiken suhteen en osaa liikaa sanoa, koska en sitä niin tunne enkä enempi koiraihmisenä osaa liian hyvin kissaa lukea.

Perjantaina annoin kissoille ruokaa heti tullessa. Tuike ei syönytkään siltä seisomalta kuppiaan tyhjäksi, joten luulin että joko se on erittäin hämmentynyt tai sitten itse olen täysin kadottanut tatsin oikeaan ruokamäärään. Tuike on kuitenkin kuulemma muuttanut ruokailutottumuksiaan, mutta tieto ei vaan ollut osunut kantautumaan minulle asti. Ehkä se on ensimmäistä kertaa paikassa, missä ruokaa ei tarvitse ahmia, ettei muut vie sitä. Ame on nimittäin aika heikko ruokavaras... Ame taas on syönyt Ameksi hyvällä ruokahalulla, joten ilmeisesti kelpaan sille hyvin lapsenvahdiksi. Ei ole stressaamisen arvoinen tilanne.

Kissojen ruokailua on huvittavaa seurata. Toisen kupissa on ilmeisesti parempaa ruokaa kuin omassa. Vahdin, ettei Tuike mene Amen kupille, mutta Ame sai minun puolesta mennä Tuiken kupille. Jos Ame jaksaa syödä enemmän kuin oman osuutensa niin ihan hyvä. Tuiken linjat kestää kyllä pienen dieetin.

Perjantaina kävin Amen kanssa pihalla sekä heti ruuan jälkeen että vielä puolilta öin, jotta se hiljenisi. Turha toive. Unen laatu on ollut parempikin, kun kissat ravasivat pitkin kämppää, epämääräisiä kolinoita kuului vähän väliä ja Ame naukui vielä päälle. Yleensä en ole huonouninen, mutta kahdeksalta herätessä (taas) annoin aamukaulat ja painoin uudestaan pehkuihin.

Ulkoilua auringonlaskun aikaan: kallioilla oli kiva metsästää yöperhosia.

Lauantaina ei päivällä satanutkaan, joten Ame pääsi kunnolla ulos, tosin vasta kun Ame oli menettänyt jo toivonsa ja painunut soppakauhaan aikomuksena mennä nukkumaan. Kyllä se sieltä hyvin nousi, kun näytti valjaita. Helsinki oli lauantaina muuten varmasti ainoa paikka Suomessa, missä lämpötila oli +14, taivas tiukassa pilvessä ja illalla tihkutti jonkin aikaa ihan kunnolla. Kaunis heinäkuun 1. päivä...

Illan viimeinen ruokatarjoilu oli vähän ennen puolta kahta yöllä. Siitä loogisesti aamuruokaa sai odottaa puolille päivin. Ame tosin totesi yhdeksän aikaan, että aamukaula on saatava ja tiputteli lipaston päältä tavaroita kunnon kolinalla niin kauan, että nousin sen antamaan. En tiedä millainen meno yöllä oli, koska taisin olla sen verran väsynyt, etteivät edes nämä kissat kyenneet pitämään minua hereillä.

Iltapäivällä käytiin vähän ulkona, mutta päivä on tänään niin lämmin (miksei tämän päivän sää voinut olla eilen?!?), että oli hyvä, että Ame viihtyi paljon varjon puolella. Lopuksi se makoili ulko-oven vieressä varjossa betonin päällä ja tarkkaili nurmikolla mekastavia variksia. Naapurin vanhempi mies tuli pyöräilemästä ja tottakai se kiinnosti niin paljon, että sen vanavedessä siirryttiin sisälle. Annoin varmuuden vuoksi Amelle vähän ruokakermaa kylppärin lattialle, että varmasti viilentyi. Ei se kyllä ulkona päätynyt läähättämään.

Tästäkin päivityksestä huomaa, etten Tuiken kanssa osaa paljon muuta tehdä kuin antaa ruokaa. Ame on helppo viihdytettävä, kun pistää vaan narun päähän ja menee ulos. Tuikea vaan ei ole vielä ehditty opettaa mukaan, joten sen kanssa pitäisi harrastaa perinteisempää leikkiä. Onneksi se on Amea helpompi leikitettävä, mutta tässä on ollut muutakin tekemistä, joten ei ole tullut paljon yritettyä aktivoida sitä.

Nyt pitää lähteä tekemään taas asioita, että ehdin Kamppiin Emäntää vastaan edes suunnilleen klo 19. Katsotaan ehditäänkö käydä Amen kanssa vielä toisen kerran ulkona. Minä ainakin viihtyisin vaihteeksi auringon paisteessa. Kaverilla oli eilen festareilla illalla hanskat kädessä. Ja sadeviitat olivat tehokkaita lämmittäjiä, kun muut vaatteet eivät enää riittäneet. Samalla Keski-Suomessa häitä taidettiin juhlia aurinkoisessa ja mukavan lämpimässä säässä.