Huh hellettä

Viime päivien helle on koetellut niin kissoja kuin niiden omistajiakin. Meillä on näkynyt kahta eri koulukuntaa suhtautumisessa siihen.

Tuiken strategia helteellä on harrastaa sulamista. Tuike loikoilee milloin lattialla milloin kiipeilpuussa ja näyttä lähinnä siltä kuin hän yrittäisi muuttua nesteeksi. Usein tätä sulamista harrastetaan vielä tuulettimen läheisyydessä jotta tulisi hieman lisähelpotusta. Tuike onkin fiksu kissa ja yrittää välttää ylikuumenemista.

Ame taasen onkin aivan eri juttu. Ame kun sattuu olemaan mallia ”lämpöhakeutuva ohjus... Tämän vuoksi häntä ei ole haitannut lämmin jakso, hyvä vaan kun voi kuumennella itseään. Muun muassa yhtenä päivänä kun tuuletin oli päällä tuli Amen mielestä liian kylmä ja hän peitteli itsensä peiton sisään. Ame myös menee aina hieman sekaisin tuulettimen tuulesta. Tämän voi todeta oheisesta videosta.

Huono puoli tässä on se, että Ame ei aina tajua milloin lämpöä on liikaa. Käytännössä olen saanut huomata, että Ame ylikuumentaa itsensä vähintään kerran kesässä. Tänä kesänä näin kävi eilen. Käytiin ihan normaalisti puolen yön aikaan ulkona (kun viimein on vähän viileämpää), ja Ame kulki samoin kuten edellisinäkin päivinä. Sitä en tiedä mikä nyt oli erilailla, mutta sisälle palatessa Ame kävi maahan makaamaan ja läähätti äänekkäästi suu auki. No eihän siinä auttanut kun napata kissa kylpäriin ja kastella. Ame kun vihaa vettä tämä operaatio ei ollut ihan helppo ja Emäntä kastui varmaan yhtä paljon kuin kissa. Suuremmilta vammoilta sentään vältyttiin, vain yksi potkunaarmu sormen kylkeen. Kastelun ja kuivaamisen jälkeen Ame pääsi takaisin kämpän puolelle ja sai viileää (laktoositonta) kevytkermaa lohdutukseksi ja viilennykseksi. Tämä onneksi tepsi ja lopun yön Ame oli oma itsensä.

Ihan tyhmää kun kastellaan!

Ps. Muutosta on tulossa vielä postausta kunhan tässä ehditään. Ehkä tässä kohta sillä meillä alkaa LOMA!