Pelastava viitta...ei kun verho

Ompelin viikonloppuna meille uuden hienon pienen verhon parvekkeen oven alaikkunaan.

Verhon kuvituksena on kaktuksia (tällä tavalla voi kissanomistaja pitää turvallisesti "huonekasveja")

Ja verhon tarkoituksena on siis peittää tuo oven alaosan ikkuna

Näin nätiltä se näyttää päivänvalossa

Vaan miksi moiselle oli tarvetta (vinkki kuvassa)

Miksipä tosiaan. No siksi, että Tuike on jo kahdesti onnistunut juoksemaan suoraan päin kyseistä ikkunaa ja lyömään päänsä kun ei älynnyt, että siitä ei pääse läpi. Jälkimmäinen kerta oli viime viikolla kun illalla puistelin peiton lakananvaihdon yhteydessä. Ame ja Tuike meni samalla parvekkeelle ja riehuivat. Ajattelin, että laitan tuon sisäoven pienemmälle, että voivat rauhassa riehua parvekkeella. En ehtinyt makuuhuoneeseen asti kun kuului kovaääninen klong ja ovi hilautui hitaasti iskun voimasta auki. Menin parvekkeelle ja siellä kauhistunut Tuike katseli kohti oviaukkoa tajuamatta ollenkaan mitä oli juuri tapahtunut. Tuike ei tuntunut ollenkaan käsittävän mikä häneen osui, eikä meinannut uskaltaa mennä oviaukosta takaisin sisälle. Ei ole oviaukkojen ikkunat ja Tuiket yhteensopivia... Jotta vastavaa ei tapahtuisi uudelleen on tuo ikkuna nyt peitetty. Sillä vaikka näistä kerroista on selvitty säikähdyksellä ei pään jatkuva kolauttelu ole hyvästä ja siinä voi sattua pahemminkin.

Mamma oliko ihan pakko kertoa

Se oli aika noloa...

Mitä jos Seppokin vielä lukee tämän tekstin!

Typerä verho

Ehkä sen alle voi mennä piiloon niin kukaan ei löydä mua

Mutta sitten ei saa namia niin se ei ehkä ole kuitenkaan hyvä idea...