A&T adoptaversary osa 5

Näin adoptaversaryn viidentenä päivänä haluaisin vielä puhua aran rescue-kissan kanssa elelystä. Tuikehan oli tullessaan aika arka, vaikka ei tokikaan pahimmasta päästä. Kuitenkin Tuike on meillä ollessaan rohkaistunut aivan huomattavasti.

Pääsiäis-Tuike sai haisuttaa narsissia, mutta ei toki enempää myrkyllisyyden vuoksi

Osa rescueistahan on niinkin arkoja, että viettävät pitkän ajan piilossa ihmisiltä ja ovat jopa aggressiivisia. Tuike oli jo meille tullessaan sinänsä rohkea ja tottunut ihmisiin. Hän kuitenkin vältteli ihmisiä ja arasti erittäin paljon vierasta paikkaa. Lähtötilanne oli, että Tuike tunsi olonsa turvalliseksi sängyn alla.

Sängynalunen oli turvapaikka

Kuitenkin aina iltaisin Tuike rohkaistui ja rauhallisesti leikittämällä hänet sai pois sängyn alta. Sitten siinä kaikessa rauhassa opeteltiin tutustumaan toisiinsa ja Tuike alkoi viettää koko ajan enemmän aikaa poissa sängyn alta. Nykyään tilanne on se, että Tuike harvemmin hengailee sängyn alla. Lähinnä oudoissa tilanteissa. Yksi suuri esimerkki Tuiken rohkaistumisesta outoihin juttuihin on se, kuinka ensimmäisen kerran Tuiken tulon jälkeen imuroin Tuike juoksi pakokauhun vallassa kolosta keittiö tiskipöydän alle piiloon pitkäksi aikaa.  Nykyään imuroidessa Tuike parhaimmillaan tuijottaa imuria noin metrin päästä

"Uskaltaisikohan tuolla leikkiä?"

Uskalsin

Mutta pelkkä ihmisiin tottuminen ja niiden sietäminen ei ole vielä täysipainoinen kotikissa. Kissa on myös tärkeä kouluttaa tottumaan käsittelyyn. Tämä on tärkeää kaikille kissoille, ei vain rescueille. Kissan täytyy tottua siihen, että häntä välillä pidetään ja tehdään juttuja jotka suoraan eivät ole niin mukavia. Tällaisia ovat muun muassa kynsien leikkaaminen, mitä moni kissa inhoaa. Saati sitten matolääkkeen antaminen mikä saattaa olla kissalle hyvinkin vastenmielistä.

Ensimmäisiä kosketuksia

Tuiken kohdalla piti aloittaa ihan perus käsittelystä. Tuike kun ei ollenkaan pidä olla kiinnipidettynä. Ensimmäisen kerran kun otin Tuiken syliini hän rimpuili saman tien irti sellaisella voimalla, että luulisi olleen suurempikin hätä. Tuiken rämäpäisen perusluonteen huomioiden otin taktiikakseni tietoisen rajoille puskemisen. Eli jatkoin Tuiken ottamista syliin. Pidin Tuikea aina hetken paikallaan ja sitten päästin selkeällä eleellä pois. Yritin saada Tuiken tajuamaan, että häntä voidaan pitää hetki paikallaan ja hän pääsee pois. Rimpuilu ei auttanut ja monesti odotinkin päästämiseen hetkeä kun Tuike rauhoittui. 

Sitten uskallettiin jo tulla sänkyyn moikkaamaan

Ensimmäinen kynsien leikkuu oli kyllä operaatio. Tuike miukui ja rimpuili ja laittoi kaikin voimin vastaan. Mutta jotenkin siitä kaverin kanssa selvittiin. Tärkein osa oli heti kynsien leikkuun jälkeen (ja osittain jo aikana) annetut herkut. Herkuilla on tärkeä osa siinä, että saa assosioitua tällaisen ei niin mukavan jutun mukaviin juttuihin pienen kissan päässä. Tuike ei toki edelleenkään voi sietää kynsien leikkuuta mutta nykyään se on jo tehtävissä. Toki ei edelleenkään ilman apuvoimia.

Minä olen hurja kissa ja tarvitsen raateluvälineeni!

Mitä näin muuten käsittelyyn tulee Tuiken voi nykyään jo ottaa syliin ja pitääkin hetken aikaa ennen kun hän alkaa rimpuilla pois. Eikä tuo rimpuilukaan nykyään ole mitenkään hengen edestä rimpuilua. Vielä meillä on toki matkaa siihen, että Tuike täysin oppii käsiteltäväksi, mutta pitkälle on jo tultu. Tarkoitus on vain jatkaa tällä tiellä ja altistaa Tuikea koko ajan sopivissa rajoissa käsittelylle, uusille ihmisille ja uusille paikoille. 

Minä olen hurja rämäpää!!

Nykyään, kuten Amen ja Tuiken testistä huomasi, monelle jää Tuikesta kuva, että hän on arka ja rauhallinen kissa. Tuike on kuitenkin tutussa seurassa hyvinkin leikkisä rämäpää joka usein tekee kaikkea hupsua. Tämä on kuitenkin vielä kovin harvinaista herkkua ja tarkoitus olisi saada Tuike niin rohkeaksi, että hän uskaltaisi olla täysin oma hupsu itsensä myös vieraiden seurassa.

Siskon kanssa voi olla oma itsensä

Osana meidän adoptaversarya järjestämme lahjoituskampanjan täällä blogissa ja instan puolella. Eli toivosimme, että tämän viikon aikana jossain vaiheessa mikäli mahdollista te lukijat tekisitte jonkinlaisen lahjoituksen paikalliselle eläinsuojelujärjestölle, löytöeläinkodille tms. eläinten eduksi. Lahjoitus voi olla rahaa tai vaikkapa tavaraa, etenkin kissoja vastaanottavat löytöeläinkodit ja järjestöt tulevat kevään myötä yleensä täyttymään kissoista ja kaikesta on pulaa, kissanvessat, hiekat, ruoka, matolääkkeet. Ja lahjoittamalla paikalliselle tuet oman alueesi eläinten hyvinvointia!