Pikkukissa & Piipittäjä: Joulunäytelmä, Luukku 17

Joulukissalan erilainen joulu, osa 17

Kuvan voit klikata suuremmaksi

Hitaasti mutta varmasti pelastuspartiomme kulkee apuri Sepeteuksen johdolla Noita Harmistus mukanaan kohti Joulupukkissan pajaa.

“Ei tämä ole ollenkaan niin paha tapa kulkea, mitä minä ajattelin.” mietti tonttukisu Tuikkeus

“Helppohan se on sinun sanoa, Ametus ei paina lähes yhtään mitään.” tuhahti tonttukisu Iitalius

“Noh noh, hyvin tämä matka menee.” sanoi Sepeteus, “Tästä käännytään vasemmalle eikä sitten ole enää pitkä matka.”

“Hihihii, tähdet näyttää hassuilta, vähän niin kuin pieniä valomuurahaisia.” kikatteli tonttukisu Ametus.

“Eikö tulikärpänen olisi järkevämpi nimitys kuin valomuurahainen?” mietti tonttukisu Pippumus.

“Tuli kärpänen? Mistä se tuli?” naukui Ametus.

“Onneksi ollaan kohta perillä niin voit laittaa mintun viimein pois.” totesin Iitalius.

“Miksi minä näen tähtiä? Mistä lähtien mökkini katto on ollu poissa?” maukui pökertynyt Noita Harmistus.

“Meidän kannattaa pitää kiirettä, että ehdimme Joulupukkissan pajalle ennen kuin mintun vaikutus lakkaa. Se tuntuu jo alkavan heiketä.” tokaisi Sepeteus.

“Yritetään kiristää tahtia jos mahdollista.” sanoi Pippumus.

“Täyttä höyryä eteenpäin!” julisti Tuikkeus

Ja niin pelastuspartiomme ja Sepetus hipsuttivat kohti Joulupukkissan pajaa niin lujaa kuin pääsivät. He lopulta pääsivät perille ennen kuin mintun vaikutus loppui ja laittoivat mintun pois, jotta Harmistus ja Ametus pääsivät toipumaan sen huumaavasta vaikutuksesta. Vaan kun Harmistus tajusi mihin hänet oli tuotu, hän ei ollut ollenkaan tyytyväinen...

Rooleissa: