torstai 14. helmikuuta 2019

Sydämen asialla

Tuike täällä moi! Minä tykkään Seposta, kaikkihan sen tietää! Jostain syystä Amella ja Sepon tädillä Kassisella on jotain tätä ihastusta vastaan. Minä olen tätä miettinyt ja tulin siihen lopputulokseen, että he ovat hieman kateellisia, kun heillä ei ole omaa Seppoa mitä ajatella!

Näin minä haaveilen Seposta

Minä sitten keksin, että voisin auttaa heitä löytämään omat kullanmurut (sillä minun Seppo ei ole jaettavissa).  Tai no, en minä oikein osaa auttaa kuin Amea, sillä en oikein tunne Kassista. Ehkä Seppo voi tehdä jotain asialle...

Ei voi pieni kissa ymmärtää tätejä

Ja mikäpä päivä sopisi paremmin tähän kuin ystävänpäivä! Viime vuonna ystävänpäivänähän minäkin Seppoon ihastuin! Joten itse asiaan:

Ystävänpäivä on ihastumisen aikaa

Amen kullanmurunhakuilmoitus

Väriltään Ame on harmaa ja hänellä on outo häntä

Ame on tosi pieni kissatyttö. Tästä johtuen Ame ei ehkä ole ihan paras painikaveri vaikka on se ihan lujaa tekoa ja kestää hieman nujuamista. Kai Amea voisi sanoa ihan söpöksi, vaikka ei Ame toki ihan niin söpö olen mitä minä olen.

Ame tykkää usein olla aika pyöreä

Ame on ajoittain aika äkäinen. Esimerkiksi kun minä muutin tänne niin Ame sähisi ja murisi minulle aika paljon. Ei ollut ihan hempein tervetulotoivotus, joten tällaiseen kannattaa varautua. Tosin jostain syystä ihmisolentoja kohtaa Ame on lähes aina tosi tuttavalinen, menee ihan suoraan niiden luokse eikä varo yhtään!!

Yksi vinkki äkäisyyden torjuntaan on antaa Amelle pahvilaatikko mihin purkaa äkäisyydet (ei sillä, pahvilaatikon repiminen on hauskaa)

Millä Amen voisi sitten hurmata. Ame pitää sulkaleluista ja kissanmintusta. Ehkä joku sulkakimppu minttuhöysteellä voisi toimia. Ruoaksi kannattaa tarjota Pirkan sydänpateeta, Ame pitää siitä.

Ame on kuitenkin piilopehmo, pitää lämpimistä paikoista ja jopa ihmisten syleistä!

Herkkujen suhteen Ame on outo, eikä pidä raksuista! Raksuthan on parasta ikinä! Ame pitää lähinnä koirien nameista, vaikka toki täytyy myöntää, että osa niistä on ihan hyviä. Ame on muutenin tosi koiramainen. Hän ei ahdistu valjaista ja haluaa mennä ulkoilemaan jopa pelottavan rappukäytävän läpi! Kun siihen lisätään tuo yli-ihmismyönteisyys niin Ame on suorastaan koirakissa!

Täysi koira!

Eli jos pidät pienistä ajoittain äkäisistä koirakissoista voi Ame olla juuri sinun murusesi. Laittele viestiä niin minä välitän ne sitten Amelle. 💚

💙:Tuike

Amorin (paras!) apulainen 💘

maanantai 11. helmikuuta 2019

Kissavahdin kielikylpy

Ennen kuin huolestutte, meidän blogi ei ole tehnyt kielen vaihdosta. Aamen ja Tuiken viikonloppuvahdin (Emännän vieraillessa Kassisen ja Sepon luona) äidinkieli vain sattuu olemaan se toinen kotimainen, joten me tilattiin raportti kielikylvyksi! Och nu är det dags för ett gästinlägg som av bloggarens önskan skrivs av kattvakten på det andra inhemska, pakkåruåtsi.

Efter några tekniska problem och ett överraskningsbesök i en matbutik på fel sida av kärret anlände kattvakten på fredagkvällen. I stället för att bli bemött av klagomål (som bloggaren först trott) blev kattvakten bemött av två förvånade katter. Ame inspekterade kattvakten och kattvaktens saker (vanligt) medan Tuike var för hungrig och förvånad för att gömma sig under sängen (ovanligt). Kattvakten blev påmind av att a) Ame tycker ännu också att sladdar är trevliga att tugga på och b) Tuike vill gärna hjälpa med att äta rågbröd. Rågbrödsmonstret tyckte dock att kamomillte var en elak och illaluktande uppfinning vilket hjälpte kattvakten att skydda sina smörgåsar från vassa små tänder.

Efter morgonmålet nästa morgon tyckte Tuike hon varit tillräckligt social och gick under sängen för att gömma sig, men efter några timmar var kattgodis tillräckligt lockande för att lura henne att komma fram igen.

Dagarna gick lugnt då Tuike undrade varför kattvakten inte ännu heller gått hem (då hon inte låg under sängen alltså).

Varför är hon ännu också här?

Ame turades om med att vara kelsjuk (tyvärr var det omöjligt att röra katterna så mycket eftersom vintern gör katternas päls lätt statisk vilket kan ha chockerande resultat) och stirra mot ytterdörren och ut igenom fönstren i väntan på att någon intressantare skulle dyka upp. 

Enligt statistiken är någon säkert på väg hem nu…

Ibland skedde undrandet och väntandet också samtidigt.

På söndagen lyckades kattvakten äntligen lista ut hur TVn fungerade. Ame låg och sov i katternas klättertorn en stor del av dagen.

Sluta borra för fan.

Tuike låg i kontorsstolen och tyckte att det måste komma något bättre från TVn än Twilight-filmer.

En katt som varken är Team Edward eller Team Jacob.

Till kattvaktens kvällsrutiner hörde klimpvaskning och toaletten utan tak var under alla tre kvällar den överlägsna vinnaren i klimpduellen, vilket inte var något oväntat. Efter toalettputsningen viftade kattvakten vilt med den gröna lurviga larvleksaken i hopp om att få sova hela natten utan att bli väckt av pigga små bestar innan solen skulle gå upp, en metod som visade sig vara en succé, 10/10 rekommenderas varmt.

På måndag morgon var matskålarna så grundligt putsade att ingen av katterna ville äta morgonmål. Tuike anade ugglor i mossen och i stället för att gömma sig under sängen vaktade hon kattvakten som skulle smita iväg så småningom.

Nå är du på väg nu då?

Kattvakten satt och väntade ett par timmar för att se om maten skulle behöva påfyllning, men det gjorde den inte så kattvakten samlade sitt pick och pack och gled hem till sin egen katthund på isiga vägar.

maanantai 4. helmikuuta 2019

Sehän on Seppo! ja Kassinen!

Viimein, parin vuoden viiveellä allekirjottanut sai säädettyä asiat niin, että pääsi vierailulle itään. Idässähän on paljon nähtävää, mutta yhtenä tosi isona juttuna on, että Kassinen ja Seppo asuvat siellä! (Kassisen ja Sepon edellinen postaus liittyy tähän vierailuun, sillä vaikka itse en majoitusteknisistä syistä majoittunut heillä, matkaseurani majoittui.)

Tämä vierailu oli hyvin jännä, sillä pääsin viimein näkemään Sepon ensimmäistä kertaa! Kassisen (ja aikanaan Karvanaaman) luonahan olen käynyt aiemminkin. Tämän vanhemman postauksen vieras on allekirjoittanut, meillä ei vaan vielä silloin ollut blogia.

Seppo 💛

Mutta itse asiaan. Kassinen oli edelleen aivan hurmaava itsensä. Kukapa ei tädistä pitäisi! Seppo taasen oli uusi tuttavuus. Hienoisesta ujoudesta huolimatta Seppo oli erittäin hurmaava. Ja huomattavasti sirompi mitä olin ajatellut. Mutta antaa kuvien kertoa loppu tarina.

Kassinen oli ensin hieman väsynyt

Jopa Seppo kävi ihmettelemässä, että eikö Kassinen jaksa edustaa

Kassisen mielestä Seppo oli ääliö

Mutta Seppohan on söpö

Tuliaispussi sai molemmat kiinnostuneeksi

Sieltä löytyin hauska hiirilelu

Ja Sepolle pillejä

Ihan eläinkaupan pillejä!

Sitten siellä oli pari tuoksutyynyä, Kassinen tutustuu ensimmäiseen, villoja sisältävään tyynyyn samalla kun Seppo teleportautuu uusiin maisemiin

Sillä villapilvi sai unohtua kun pussista tuli minttupilvi

Kassiselle meinasi käydä jo pilven kanssa köpelösti

Olipa lähellä

Kassinen osoitti olevansa myös erittäin taipuisa

Taas lähestytään uhkaavasti reunaa

Pitää siirtää pilvi keskemmälle

On tujua kamaa

Menee ihan pää pyörälle

Sitten meno rauhoittui

Ja Seppokin uskalsi taas palata

En minä niin pelottava ollut, sanoo Kassinen

Ovilelu oli Sepon mielestä hieman jännittävä

Sitä piti vähän varovaisesti testata

Siinä se heiluu

Tuike lähetti karvaterveisiä, niitäkin vähän kokeiltiin, mutta ei paljoa maltettu kun oli paljon ihmisiä näkemässä

On se Seppo komea!

Niin niin komea! (Tuikella on hyvä maku!)

Ihan parhain 💜

Ei Ame ja Tuikekaan ihan yksin olleet, vaan heillä oli mitä parhain hoitaja. Tästä lisää myöhemmässä postauksessa.

Kassisen ja Sepon henkilökunta kirjottivat myös allekirjottaneen ystäväkirjaan ja taiteilivat sen avoimeen piirroskohtaa omat näkemyksensä Kassisesta ja Seposta!

Erittäin näköisiä

ja helposti tunnistettavia!

torstai 24. tammikuuta 2019

Uusi vuosi, uusi lookki?

Tiedättehän te kuinka ihmisillä on jotenkin ajatuksia, että kaiken pitää muuttua kun vuosi vaihtuu..

Tehdään kaiken maailman lupauksia (mitä ei edes pidetä)...

Osa on myös sitä mieltä, että uutena vuotena pitää olla uusi lookki. Eli pitäisi näyttääkin erilaiselta...

En kyllä ymmärrä miksi moinen, mutta voisihan sitä kokeilla itsekin!

Mitä olette mieltä? Kävisikö mulle punainen?

Punainen kun olisi hyvä korostusväri mustan ja valkoisen kaveriksi

Se on myös aika energinen väri ja siinä mielessä sopisi mulle

Aika tyylikäs!

P.s. Rufio! Rufio! Rufiooooooo! (Emännältä yläfemma sille kuka tajuaa viittauksen 😸)