Ken soppakauhaan katsahtaa...

Kaikki ketkä vähänkään seuraavat meidän blogia tai instagramia tietävät, että Tuike on suorastaan ihastunut meidän kiipelypuun pyöreään riippumattoon eli tutummin soppakauhaan. Alunperin Tuike ei mennyt soppikseen, ollenkaan, mutta ensimmäisen kokeilun jälkeen hän on innustunut esittämään mitä akrobaattisimpia asentoja siinä loikoilessaan.

Aina se Emäntä valokuvaa ja naureskelee kun minä vain yritän rentoutua

Tällä on ollut seurauksena se, että kun sohvalla istuskellessa/loikoillessa puhelimen tai telkun äärellä tulee vilkaiseeksi selän taakse soppikseen ei voi oikein koskaan arvata, että mitä siellä näkee. Tässä joitakin otoksia edellisen vuoden varrelta.

Välillä soppikseen mahdutaan suhteellisen hyvin ilman, että minkään ulokkeen tarvitsee törröttää sieltä ulos

Tämäkin toki saattaa vaatia erikoisia asentoja

Mutta mikäs sen parempaa kuin pistää nenä varpaisiin

Omaa sarjaansa ovat erinnäiset tuomitsevat katseet

Tuomitsi ne sitten Emännä televisio-ohjelmamakua

Tai Emäntää itseään

Aina ei nukuta ja silloin voi ihan vain istuskella

Ja ihmetellä maailman menoa

Tyypillisintä on kuitenkin asennot missä vähintään yksi raaja töröttää soppiksesta ulos

Välillä se voi olla enemmänkin kuin vain yksi raaja

Ja töröt voivat myös johtua pesutoimenpiteistä

Mutta usein ne ovat muuten vain töröjä

Koska jos varpaat käyvät kuumiksi pitää niitä tuulettaa

Aina Tuike ei ole soppiksessa, mutta silti ei yleensä koko kissa mahdu samalle tasolle

Eikä Tuike ole soppista kokonaan Amelta vienyt. Ame tosin useammin on täysin piilossa, mutta tässä kunnioittaa Tuiken törömenetelmää pistämällä hännän ulos

Tuken mielestä se voi olla kovin ahdistavaa jos Ame vie "hänen" soppakauhansa

Koska soppishan ON TUIKEN, EIKÄ KENENKÄÄN MUUN!!!

Akrobatiakatti

Rutiinieläinpostaussarjan odottaessa onnistuineita valokuvia ajattelin esitellä teille Tuiken viimeaikaisen harrastuksen. Instaa seuraavat ovat tämän lie jo huomanneetkin.

Tuike tässä jokin aika sitten suorastaan rakastui kiipeilypuun pesään (tutummin soppakauhaan).

Vaan Tuiken tapauksessa pelkkä soppakauhassa nukkuminen ei riitä. Siinä ollessa pitää vääntää itsensä asentoihin mihin ei luulisi pienen kissan edes taipuvan. Tässä teille akrobaattisia taidonnäytteitä ala Tuike

Tuike ei taida aina ihan itsekään ymmärtää miten päin on...

Uusia pesuasentoja

Tuon täytyy olla irtotassu, muuten tämä ei käy järkeen

Ei vaan käy! (nämä on peräkkäiset kuvat)

Koura!

Siitä vain tunnistelemaan, että miten päin se kissa siinä onkaan!

Uusi ulkoasu ja 10 faktaa

Nyt se on viimein täällä! Nimittäin uusi ulkoasu. Pienoista hienosäätöä saattaa vielä ajan kanssa tulla, mutta tämä on nyt alustava versio. Uusi bloginimi on Kassisen ja Sepon henkilökuntalaisen Ellin ehdottama Pikkukissa ja Piipittäjä (ne kenellä teistä näkyy blogi sivullanne, juttu mistä me ollaan tosi kiitollisia, kannattaa vaihtaa tämä uusi nimi sinne. Ne ei käsitykseni mukaan päivity automaattisesti). Ylhäällä on myös nähtävissä Amen ja Tuiken omat sivut missä on hieman faktaa lapsukaisista.

Joko voi kääntyä katsomaan millainen siitä tuli?

Lisää faktoja saatte tästä sillä samainen Elli haastoi meidät kertomaan kymmenen faktaa itsestämme. Tässäpä näitä olisi:

1) Amella on tapana peittää kaikki vähänkin joltain tuoksuva. Vessasta poistuttaessa yleensä vielä yritetään kuopia peitettä oven ulkopuoleltakin. Tämän lisäksi lattialla olevia aamukaulan jämiä peitetään milloin milläkin, esimerkiksi Emännän kissatossulla. Jäljelle jäänyt ruoka pitää myös aina yrittää peittää. Tämä koskee oman ruoan lisäksi Tuiken ruokaa, Tuike kun ei tunnu Amen mielestä sitä osaavan itse peittää…

Minä vain pidän huolta ettei meitä löydetä

 
2) Ruoasta puheenollen. Tuiken mielestä aina ja Amen mielestä joskus toisen kissan kupissa on parempaa ruokaa. Jos kissoille ruokaa antaessa silmä välttää hetkeksikään on Tuike tunkemassa Amen kupille. Siitäkin huolimatta, että omalla kupilla on ruokaa reilusti. Ensi alkuun Tuike söi aina kaiken ruoan kupistaan heti, nykyään Tuike jättää osan ja syö myöhemmin. Sinänsä on epäreilua, että Ame ei voi syödä osissa ilman valvontaa tai kuppi tyhjenee toisiin suihin.

Välillä ihan omilla kupeillaan

3) Ame on opettanut Tuiken ”huonoille” tavoille. Tuiken ei kotiutuessaan käyttänyt pientä piipitysääntään muulloin kun ruokaa saadessaan. Nykyään Tuiken ääntää kuulee paljon enemmän, sillä Tuike on alkanut matkia Amea maukumisessa. Ihan niin paljoa Tuike ei onneksi mau’u mitä Ame. Esimerkiksi kun kotiutuu ja kysyy kissoilta että miten päivä on mennyt niin Ame vastaa miau mau kurnau, tulee Tuikeltakin usein vastaukseksi miu miu.

Ame-sensei opeta mulle kaikki Emäntää ärsyttävät tavat!

4) Tuike nukkuu todella vähän. Yleensä kun puhutaan kissoista, todetaan aina kuinka ne nukkuvat suuren osan vuorokaudesta. Tuiken kohdalla tämä ei pidä paikkaansa. Toki Tuikkunen nukkuu, mutta ei mitenkään kovin pitkiä aikoja. Leikkiminen ja temuaminen on paljon hauskempaa. Ame on huomattavasti helpompi löytää nokosilta.

Ei kaikkia aina nukuta

5) Nukkumisesta vielä sellainen eroavaisuus lapsukaisten välillä, että Ame nukkuu suurimman osan ajasta tiiviisti kerällä. Mieluiten soppakauhassa.. Tuike taas nukkuu yleensä pitkulaisena levittäytyen laajalle alueelle. Tämä ero toki todennäköisesti tulee siitä, että Tuikella on pidempi karva, mitä Amella joten kerällä nukkuminen voisi olla aika kuumaa hommaa

Keräuinuja

Avouinuja, melkein unessa

6) Amesta on iän myötä tullut aina vain pahempi inttäjä. Ääntä säästämättä vaaditaan milloin mitäkin, ulospääsyä, herkkuja, ruokaa jne. Aina Emäntä ei edes tiedä mitä Ame haluaa sillä välillä valittaminen jatkuu vaikka Amella ei pitäisi varsinaisesti olla edes mitään syytä valittaa.

Ei täällä pääse ulos jos ei sinne kerro haluavansa

7) Aina välillä ulkoillessa Ame haluaa moikata siellä olevia ihmisiä. Tämä on toki hieman riippuvaista päivästä, kellonajasta, mielialasta, tuulen suunnasta ja kuun & tähtien asennosta. Erään kerran Ame päätti, että puistonpenkillä tablettia selaillut mies saa moikata häntä. Ensin Ame hidasteli penkin kohdalla jääden Emännästä (ja kaverista) jälkeen. Kun mies ei ensin tarjonnut kättä moikatakseen Ame kävi makaamaan maahan penkin eteen ja liikkui siitä vasta kun (tässä vaiheessa hyvin huvittunut) mies oli moikannut häntä silittämällä.

Minä haluan tutkia kaiken koloista ihmisiin

8) Amella ja Tuikella on omat vessat. Tuiken vessassa on hiekkaa ja Ame vessassa pellettiä. Kumpikin on tottunut omaan materiaaliinsa eivätkä neidit osaa käyttää toistensa vessoja vaikka kiinnostusta on. Ame tullaan aikanaan vaihtamaan hiekalle (mikä tulee vielä olemaan mielenkiintoinen prosessi), mutta niin kauan kun Emännällä on useampi säkki lämmityspellettiä häkkivarastossa, vaihto ei ole ajankohtainen.

Järkyttää ajatuskin yhteisistä vessoista

9) Mitä matkustamiseen tulee, Tuike on hassu kissa. Tuike kyllä nukkuu parvekkeella olevassa kopassaan ihan mielellään, mutta kun kopan ovi laitetaan kiinni, Tuike muuttuu berserkiksi. Kunnes koppa kannetaan ovesta ulos. Siinä vaiheessa kun Tuike on ulkona kopassaan, neiti on ihan rauhallinen ja loikoilee. Ympäristön ollessa riittävän rauhallinen hän ottaa jopa nokoset.

Parvekkeella on kiva hengata kopassa päiväunilla

10) Berserkeistä puhuen. Amella ja Tuikella on hauska tapa viettää aamuöitä juosten kilpaa ympäri kämppää. Mikäs sen mukavampaa kuin herätä aamuyöllä siihen kun jompi kumpi kissoista hyppää jalkojen päälle kääntyäkseen ympäri ja jatkaakseen täydellä vauhdilla siihen suuntaan mistä tuli. Tämän vuoksi Emäntä nykyään yövieraita kutsuessan kertoo, että yöpymään voi tulla mutta varsinainen (etenkään rauhassa) nukkuminen onkin sitten eri asia.

Riehuessa ei aina edes vältytä vahingoilta. Emännän yöpöydän lamppu otti osumaa kun piti käydä kääntymässä yöpöydällä asti