A&T adoptaversary osa 6: Party Party!!!

Ollaan päästy adoptaversaryn viimeiseen päivään. Tänään ei kirjoitella tärkeistä aiheista vaan keskitytään juhlimaan!

Meininki vuosi sitten

Tänään Ame ja Tuike ovat saaneet herkkuja ja lahjoja juhlistaakseen adoptaversaryaan. Myös Emäntä ja ihmistäti ovat juhlistaneet sopivin herkuin.

Meininki tänään

Lisää tunnelmakuvia tältä päivältä

Pääsiäisteemainen juhla

Amen ja Tuiken kakut

Hyvin maistui

Kummallekin

Tärkeänä osana oli myös adoptaversaryn huipennus; lahja muille eläimille. Kuten postauksia lukeneet tietävät meillä on menossa lahjoituskampanja. Itse teimme tänään lahjoituksen Rekku Rescuelle. Lahjoituskohde valikoitui tällä kertaa helposti, sillä Tuike tuli meille juurikin Rekuilta. Toivottavasti moni teistäkin on pystynyt osallistumaan! Kuvien jälkeen vielä ohjeet.

Amen ja Tuiken saamat lahjat ihmistädiltä

Nää on kivoja

Haisee jännältä

Mä tykkään

Näillä on kiva leikkiä

Aika jänniä ovat

Välillä leikit äityivät hyvinkin hurjiksi

Ja siirtyivät korkeuksiin

Osana meidän adoptaversarya järjestämme lahjoituskampanjan täällä blogissa ja instan puolella. Eli toivosimme, että tämän viikon aikana jossain vaiheessa mikäli mahdollista te lukijat tekisitte jonkinlaisen lahjoituksen paikalliselle eläinsuojelujärjestölle, löytöeläinkodille tms. eläinten eduksi. Lahjoitus voi olla rahaa tai vaikkapa tavaraa, etenkin kissoja vastaanottavat löytöeläinkodit ja järjestöt tulevat kevään myötä yleensä täyttymään kissoista ja kaikesta on pulaa, kissanvessat, hiekat, ruoka, matolääkkeet. Ja lahjoittamalla paikalliselle tuet oman alueesi eläinten hyvinvointia!

Pääsiäispupu-Ame toivottaa Tuiken kanssa vielä teille kaikille Oikein Hyvää Pääsiäistä!

A&T adoptaversary osa 5

Näin adoptaversaryn viidentenä päivänä haluaisin vielä puhua aran rescue-kissan kanssa elelystä. Tuikehan oli tullessaan aika arka, vaikka ei tokikaan pahimmasta päästä. Kuitenkin Tuike on meillä ollessaan rohkaistunut aivan huomattavasti.

Pääsiäis-Tuike sai haisuttaa narsissia, mutta ei toki enempää myrkyllisyyden vuoksi

Osa rescueistahan on niinkin arkoja, että viettävät pitkän ajan piilossa ihmisiltä ja ovat jopa aggressiivisia. Tuike oli jo meille tullessaan sinänsä rohkea ja tottunut ihmisiin. Hän kuitenkin vältteli ihmisiä ja arasti erittäin paljon vierasta paikkaa. Lähtötilanne oli, että Tuike tunsi olonsa turvalliseksi sängyn alla.

Sängynalunen oli turvapaikka

Kuitenkin aina iltaisin Tuike rohkaistui ja rauhallisesti leikittämällä hänet sai pois sängyn alta. Sitten siinä kaikessa rauhassa opeteltiin tutustumaan toisiinsa ja Tuike alkoi viettää koko ajan enemmän aikaa poissa sängyn alta. Nykyään tilanne on se, että Tuike harvemmin hengailee sängyn alla. Lähinnä oudoissa tilanteissa. Yksi suuri esimerkki Tuiken rohkaistumisesta outoihin juttuihin on se, kuinka ensimmäisen kerran Tuiken tulon jälkeen imuroin Tuike juoksi pakokauhun vallassa kolosta keittiö tiskipöydän alle piiloon pitkäksi aikaa.  Nykyään imuroidessa Tuike parhaimmillaan tuijottaa imuria noin metrin päästä

"Uskaltaisikohan tuolla leikkiä?"

Uskalsin

Mutta pelkkä ihmisiin tottuminen ja niiden sietäminen ei ole vielä täysipainoinen kotikissa. Kissa on myös tärkeä kouluttaa tottumaan käsittelyyn. Tämä on tärkeää kaikille kissoille, ei vain rescueille. Kissan täytyy tottua siihen, että häntä välillä pidetään ja tehdään juttuja jotka suoraan eivät ole niin mukavia. Tällaisia ovat muun muassa kynsien leikkaaminen, mitä moni kissa inhoaa. Saati sitten matolääkkeen antaminen mikä saattaa olla kissalle hyvinkin vastenmielistä.

Ensimmäisiä kosketuksia

Tuiken kohdalla piti aloittaa ihan perus käsittelystä. Tuike kun ei ollenkaan pidä olla kiinnipidettynä. Ensimmäisen kerran kun otin Tuiken syliini hän rimpuili saman tien irti sellaisella voimalla, että luulisi olleen suurempikin hätä. Tuiken rämäpäisen perusluonteen huomioiden otin taktiikakseni tietoisen rajoille puskemisen. Eli jatkoin Tuiken ottamista syliin. Pidin Tuikea aina hetken paikallaan ja sitten päästin selkeällä eleellä pois. Yritin saada Tuiken tajuamaan, että häntä voidaan pitää hetki paikallaan ja hän pääsee pois. Rimpuilu ei auttanut ja monesti odotinkin päästämiseen hetkeä kun Tuike rauhoittui. 

Sitten uskallettiin jo tulla sänkyyn moikkaamaan

Ensimmäinen kynsien leikkuu oli kyllä operaatio. Tuike miukui ja rimpuili ja laittoi kaikin voimin vastaan. Mutta jotenkin siitä kaverin kanssa selvittiin. Tärkein osa oli heti kynsien leikkuun jälkeen (ja osittain jo aikana) annetut herkut. Herkuilla on tärkeä osa siinä, että saa assosioitua tällaisen ei niin mukavan jutun mukaviin juttuihin pienen kissan päässä. Tuike ei toki edelleenkään voi sietää kynsien leikkuuta mutta nykyään se on jo tehtävissä. Toki ei edelleenkään ilman apuvoimia.

Minä olen hurja kissa ja tarvitsen raateluvälineeni!

Mitä näin muuten käsittelyyn tulee Tuiken voi nykyään jo ottaa syliin ja pitääkin hetken aikaa ennen kun hän alkaa rimpuilla pois. Eikä tuo rimpuilukaan nykyään ole mitenkään hengen edestä rimpuilua. Vielä meillä on toki matkaa siihen, että Tuike täysin oppii käsiteltäväksi, mutta pitkälle on jo tultu. Tarkoitus on vain jatkaa tällä tiellä ja altistaa Tuikea koko ajan sopivissa rajoissa käsittelylle, uusille ihmisille ja uusille paikoille. 

Minä olen hurja rämäpää!!

Nykyään, kuten Amen ja Tuiken testistä huomasi, monelle jää Tuikesta kuva, että hän on arka ja rauhallinen kissa. Tuike on kuitenkin tutussa seurassa hyvinkin leikkisä rämäpää joka usein tekee kaikkea hupsua. Tämä on kuitenkin vielä kovin harvinaista herkkua ja tarkoitus olisi saada Tuike niin rohkeaksi, että hän uskaltaisi olla täysin oma hupsu itsensä myös vieraiden seurassa.

Siskon kanssa voi olla oma itsensä

Osana meidän adoptaversarya järjestämme lahjoituskampanjan täällä blogissa ja instan puolella. Eli toivosimme, että tämän viikon aikana jossain vaiheessa mikäli mahdollista te lukijat tekisitte jonkinlaisen lahjoituksen paikalliselle eläinsuojelujärjestölle, löytöeläinkodille tms. eläinten eduksi. Lahjoitus voi olla rahaa tai vaikkapa tavaraa, etenkin kissoja vastaanottavat löytöeläinkodit ja järjestöt tulevat kevään myötä yleensä täyttymään kissoista ja kaikesta on pulaa, kissanvessat, hiekat, ruoka, matolääkkeet. Ja lahjoittamalla paikalliselle tuet oman alueesi eläinten hyvinvointia!

A&T adoptaversary osat 3 ja 4

Allekirjoittanut ei eilen unohtanut adoptaversarya, vaikka siltä saattoi vaikuttaakin. Ame ja Tuike saivat viikonlopun juhliinsa arvovaltaisia vieraita ja heidän vastaanottonsa piti Emännän kiireisenä. Näiden kahden päivän aiheet ovat joka tapauksessa sen verran lähekkäiset, että ne voi hyvin kirjoitella samaan tekstiin.

Hyvin lähekkäin ovat

Tarkoitus oli puhua kissan ottamisesta, sillä ultimaattisin teko minkä eläimen hyväksi voi tehdä, on tarjota hänelle hyvän kodin. Kaikesta huolimatta kissaa, sen kummemmin kuin mitään muutakaan eläintä ei tulisi ottaa hetken mielijohteesta. Valitettavaa vain on, että edelleen Suomessa on olemassa ns. kesäkissa-ilmiö. Että otetaan keväällä söpö kissanpentu ja leikitään sen kanssa kesä. Sitten syksyllä kun normiarki alkaa ja kissakaan ei ole enää niin söpö pentu se hylätään, sillä kyllähän kissa pärjää. Eipä vaan pärjää, ei Suomen oloissa… Muutoinkin tuntuu, ettei kissoihin suhtauduta samalla tavoin pitkäaikaisena lemmikkinä kuin koiriin.

Minä olen monen kesän ja talvenkin kissa

Kissa mielletään helpoksi lemmikiksi, joka pärjää pitkiäkin aikoja yksin. Kyllähän kissa periaatteessa tarvittaessa pärjääkin, mutta vain väliaikaisesti. Kissa on sosiaalinen ja hoivaa vaativa lemmikki siinä missä koirakin. Toki kissa ei tarvitse ulkoiluttaa montaa kertaa päivässä (ellei sitä siihen opeta) mutta kissan vessa täytyy pitää siistinä. Itse myös ruokin kissat kolmesti päivässä, minkä vuoksi pitkän päivän poissaolo edellyttää, että joku käy ruokkimassa kissat välillä. Itse esimerkiksi Yukiconin aikana kävin kesken päivän kotona antamassa kissoille ruoan ja sitten palasin conipaikalle.

Välillä kotiutuessa vastassa on innokas vastaanottokomitea, välillä vähemmän innokas

Kissat ovat myös erittäin yksilöitä, joiden omat tarpeet tulee huomioida. Edelleen yllättävän monet mieltävät kissan sellaiseksi tasaiseksi massaksi joka nukkuu ja haistattelee häiritsijöilleen. Ame ja Tuikekin ovat saanet kouluttaa monia kissatietämättömiä kissojen elämän ja erilaisuuden saloihin. Ja hyvää työtä ovat tehneetkin! Sen tähden on hyvä jo etukäteen perehtyä hieman kissoihin ja miettiä kunnolla millainen kissa mahdollisesti sopisi itselle.

Me ollaan hyviä kouluttajia

Omalla kohdalla olin jo Kallesta ajan jättäessä päättänyt, että elämäntilanteeni ollessa sopiva otan kissan (ja sille kaverin). Olin jo silloin realisti sen suhteen, että kiireinen opiskeluelämä ja etenkin siihen kuuluneet vaihto-opinnot eivät oikein ole kissasopivia. Tarkoitus oli ottaa kissa vasta valmistumisen jälkeen, mutta sitten Ame tuli nurkan takaa hieman ennen gradun valmistumista. Muutoin silloinen elämäntilanteeni sopi kissalle hyvin.

Eihän tällaiselle voinut sanoa ei

Sitten pitää miettiä tarkkaan, että millaisen kissan ottaa. On rotukissoja, farmi-kissoja, rescue-kissoja… Rotukissa on sinänsä hyvä aloittelijalle, että hyvältä kasvattajalta saa aina ohjeita ongelmatilanteisiin. Kasvattaja voi myös muuten olla tukena. Toki tässä voi tulla hintakysymys vastaan sillä rotukissat ovat kalleimpia kissoista. Mutta ainakin tietää täysin mitä saa. Farmi-kissat ovat yleensä ilmaisia tai puoli-ilmaisia, mutta he ovat sitten täysin yllätyksiä, että millainen kissa sieltä tulee. Rescue-kissat ovat usein arkoja ja vaativat jonkin verran tietämystä kissojen käsittelystä. Toki rescueiden joukossa on kissoja joista omistaja on joutunut jonkin elämätilanteen vuoksi luopumaan. Tällaisen kissan voi hyvin ottaa hieman kissoja tuntemattomampikin.

Me rescuet osataan olla vaativia

Sitten onkin vielä se suuri kysymys, että pentu vai aikuinen. Monet ihmiset haluavat kissanpennun sillä ovathan he ihan syötävän söpöjä! Söpöytensä lisäksi kissanpennut ovat vain hyvin vaativia ja ajoittain erittäin rasittavia. Ame mm. tykkäsi pentuna harrastella kukkien pudottamista kukkapöydältä ja muuta yhtä hölmöä. Pennut vaativat myös jonkin verran kouluttamista, että oppivat talon tavoille. Energisyytensä vuoksi pennut vaativat myös erittäin paljon aktivointia, joten pentua ei kannata ottaa ellei hänelle ole oikeasti aikaa.

Pienet kissapallerot mitään koskaan riehu...

Aikuinen kissa on usein hyväkäytöksinen ja hieman rauhallisempi. Kaikki se päättömään ryntäilyyn menevä nuoruuden hyperöinti on kulunut pois. Tämä ei toki tarkoita, ettei aikuistakin kissaa tulisi aktivoida. Virikkeettömässä ympäristössä voi aikuinenkin alkaa tehdä tylsyyksissään pahojaan. Kissaa ei ikinä tule ottaa vain sohvan lämmikkeeksi. Jos kaipaa vaan lämpöä jalkoihinsa voi hankkia kuumavesipullon… Itse olin alun perin ajatellut ottaa aikuisen kissan. Niin söpöjä kun pennut ovatkin, ajattelin pärjääväni paremmin aikuisen kanssa. Aina kaikki ei vaan mene niin kuin suunnittelee ja sitten sitä löytää itsensä pienen ylisöpön harmaan kissanpennun kanssa. Ame on onneksi jo pikkuhiljaa hieman rauhoittunut…

Minä olin jo iso kissa kun tulin

Tästä tuli nyt vähän pidempi, kun on kahden päivän edestä asiaa, toivottavasti jaksoitte lukea.

Loppukevennyksenä SipuliMuikku (kyllä, Tuiken yksi yleinen lempinimi on Muikku)

Osana meidän adoptaversarya järjestämme lahjoituskampanjan täällä blogissa ja instan puolella. Eli toivosimme, että tämän viikon aikana jossain vaiheessa mikäli mahdollista te lukijat tekisitte jonkinlaisen lahjoituksen paikalliselle eläinsuojelujärjestölle, löytöeläinkodille tms. eläinten eduksi. Lahjoitus voi olla rahaa tai vaikkapa tavaraa, etenkin kissoja vastaanottavat löytöeläinkodit ja järjestöt tulevat kevään myötä yleensä täyttymään kissoista ja kaikesta on pulaa, kissanvessat, hiekat, ruoka, matolääkkeet. Ja lahjoittamalla paikalliselle tuet oman alueesi eläinten hyvinvointia!

Ame ja Tuike on ikuistettu postikorttiin

A&T adoptaversary osa 2

Jatkaen meidän adoptaversary viikkoa tänään ajattelin hieman verrata rescue-kissa ja ns. farmi-kissaa. Tämä vertailu sopii minulle, sillä minulta sattuu löytymään yksi yksilö molempia. Nämä kaksi kissatyyppiä ovat sinänsä lähellä toisiaan sillä valitettavan useat farmi-kissat päätyvät rescue-kissoiksi. Olen tätä tekstiä varten tehnyt omat määritelmät näille termeille, ja esimerkiksi rescue-kissoja on monenlaisilla taustoilla.

Edessä valoisa tulevaisuus

Farmi-kissa termiä käytän näistä usein maatiloilta tulevista kissanpennuista jotka joko annetaan tai myydään pientä korvausta vastaan. Nämä kissat ovat yleensä vahinkopentuja. He eroavat rescue-kissoista siinä, että niistä huolehditaan pentuaikana, ainakin jonkintasoisesti, ja tulevat ihmisten käsittelemiksi. Ame on esimerkiksi kasvanut ihan sisätiloissa ihmisten ympäröimänä.

Avustava pikkukissa

Rescue-kissat ovat usein jostain puolivillistä populaatiosta pelastettuja ja täten puolivillejä itsekin. He eivät ole tottuneet ihmisten käsittelyyn ja voivat olla hyvinkin arkoja. Rescue-kissan ottamisesta maksetaan sen välittäneelle jonkinlainen rahallinen korvaus ja niiden ottajat seulotaan tarkasti.

Tällaiset ilkimykset minut vangitsi

Muutamia oleellisia eroja:

Sterilointi. Luotettavilta rescue toimijoilta tulevat kissat on aina steriloitu tai heidän sterilointiaan edellytetään ottajalta rahapanttia vastaan. Myös niiden rokotukset ovat ajan tasalla. Farmi-kissojen steriloinnista vastaa ottaja itse eikä kukaan valvo, että näin tapahtuu.

Mutta onhan täällä kyllä kiva olla

Hinta. Kuten ylempänä on mainittu, farmi-kissat ovat usein täysin tai lähes ilmaisia. Näin oli myös Ame. Rescue-kissat maksavat aina jonkin verran. Osa ihmisistä kokee tämän ongelmaksi. ”Miksi maksaisin kissasta kun niitä saa ilmaiseksi.” Ilmaisia lounaita ei vain ole olemassa. Ame on tullut minulle huomattavasti kalliimmaksi kun Tuike vaikka en ottaessa hänestä mitään maksanutkaan. Amen kanssa kun olen hoitanut itse kaiken mahdollisen, steriloinnin, rokotukset ja sirutuksen. Paaaljon kalliimpaa kun Tuiken ”hinta”.

Söpöydelle ei voi laittaa hintaa

Sosialisointi. Usein farmi-kissat ovat heti pennusta asti tekemisissä ihmisten kanssa. Esimerkiksi Amen tapauksessa hän vietti koko vauva-aikansa teini-ikäisten poikien keskellä. Mistä on muuten seurannut mieltymys miehiin myös vanhempana. Ame ainakin on erittäin sosiaalinen kissa ja tykkään olla aina siellä missä on ihmisiä ja tapahtuu. Tuikea taas eivät ole ihmiset käsitelleet pentuna. Minulle tullessa Tuike oli edelleen kovin arka, mutta on tullut harppauksia eteenpäin kärsivällisen työskentelyn avulla. Voin vain kuvitella kuinka arka Tuikku oli kun hän tuli kotihoitajalleen… Parhaana esimerkkinä näiden kissojen luonne-erosta on se, että kun ovikello soi Ame juoksee kohti ovea ja Tuike sängyn alle.

Ihmiset on hyvä juttu!

Rescue-kissan ottajien motivaatiot selvitetään ennen kun heidän annetaan ottaa kissa. Farmi-kissojen kohdalla näin saattaa käydä, esimerkiksi kissat annetaan tutuille tai puolitutuille. Mutta mitenkään varmaa se ei ole. Senpä takia osasta farmi-kissoista tulee kesäkissoja ja tulevia rescueita.

Kyllä he ihan hauskoja on kun he leikkivät minun kanssani

Tässä on muutama minulle mieleen tullut pointti. Näitä varmana on muitakin ja netistä etsimällä saa asioita lisää tietoa. Ja jotta kenellekään ei jää väärää kuvaa, että Ame olisi pentutehtailun tai huolimattoman eläintenpidon seuraus niin näin ei ole. Amen emon ottanut nuori mies ja hänen mummonsa olivat steriloimassa ottamaansa kissaa, mutta tällä oli jo pennut tulossa. Nämä pennut saatuaan ja hoidettuaan Amen emo steriloitiin joten enempää sisaruksia ei Amelle ole tulossa.

Ei tule enempää tämän merkkisiä kattivauvoja

Osana meidän adoptaversarya järjestämme lahjoituskampanjan täällä blogissa ja instan puolella. Eli toivosimme, että tämän viikon aikana jossain vaiheessa mikäli mahdollista te lukijat tekisitte jonkinlaisen lahjoituksen paikalliselle eläinsuojelujärjestölle, löytöeläinkodille tms. eläinten eduksi. Lahjoitus voi olla rahaa tai vaikkapa tavaraa, etenkin kissoja vastaanottavat löytöeläinkodit ja järjestöt tulevat kevään myötä yleensä täyttymään kissoista ja kaikesta on pulaa, kissanvessat, hiekat, ruoka, matolääkkeet. Ja lahjoittamalla paikalliselle tuet oman alueesi eläinten hyvinvointia!

A&T adoptaversary osa 1

Tämän viikon lauantaina tulee vuosi siitä kun Tuike tuli taloon. Senpä takia päätin juhlistaa asiaa kunnolla, etenkin kun en joulukuussa oikein antanut riittävää huomiota Amen juhlapäivälle. Mietin pitkään minkälaisia juhlallisuuksia pitäisin ja päätin kertoa omalta kannaltani rescue-kissoista sillä sellainenhan Tuike on.

Villit juhlijat

Taustaa sen verran, että Tuike on meille Rekku Rescuen kautta tullut alun perin isommasta populaatiosta loukutettu kissa. Tuike on onnekseen loukutettu nuorena ja siten hän on saanut edes jokseenkin hyvän alun elämäänsä. Ero Ameen on silti huima siinä mielessä, että Ame on aivan vauvasta asti ollut tekemisissä ihmisten kanssa. Itse muun muassa tapasin Amen ensimmäistä kertaa kun hän oli 2 viikkoinen.

Tuike on nuoruudessaan toiminut myös kampanjamannekiinina

Tämän viikon aikana on tarkoitus postailla joka päivä jotain näihin aiheisiin liittyvää. En ole itse mikään rescue-kissojen ammattilainen joten nämä jutut tulevat täysin omista näkemyksistäni ja kokemuksistani.

Tässä kuvamuodossa Tuiken tarina mikä jaettiin tuon kuvan kansssa

Osana meidän adoptaversarya järjestämme lahjoituskampanjan täällä blogissa ja instan puolella. Eli toivosimme, että tämän viikon aikana jossain vaiheessa mikäli mahdollista te lukijat tekisitte jonkinlaisen lahjoituksen paikalliselle eläinsuojelujärjestölle, löytöeläinkodille tms. eläinten eduksi. Lahjoitus voi olla rahaa tai vaikkapa tavaraa, etenkin kissoja vastaanottavat löytöeläinkodit ja järjestöt tulevat kevään myötä yleensä täyttymään kissoista ja kaikesta on pulaa, kissanvessat, hiekat, ruoka, matolääkkeet. Ja lahjoittamalla paikalliselle tuet oman alueesi eläinten hyvinvointia!

Tuhoaja-Amen tappio?

Kuten täällä blogissakin on aiemmin mainittu, Amella on tapana tuhota asioita. Suurin mieltymys neidillä tuntuu olevan puhelimen laturin johtoon...

Emännällä on jo pitkään ollut kakkoslaturina tällainen sähköteipillä korjailtu laturi

Puhelimen alkuperäisen laturin johdolle kävi näin huonosti jo viime vuoden loppupuolella

Ja tammikuun lopussa saimme heittää hyvästit sen piuhan seuraajalle

Seuraava, räväkämmän värinen piti maistaa jo heti uutena ja rikkoa kunnolla vajaan parin viikon sisään hankkimisesta

Sitten testiin tuli tällainen litteä malli, se on vielä suht ehjä, mutta on sitäkin jo maistettu

Kaikkeen ne pienet hampaat pystyy... Sitä Emäntä ei ole ymmärtänyt miksi se pureminen pitää tehdä silloin kun laturi on seinässä kiinni...

Vaan nyt Ame saa aika pahan haasteen

Metallisen johdon!

Ei se voi näitä hankalampi olla, sanoo Ame

Ei tuollaisesta ole minulle vastusta!

Lyödään vaikka vetoa!