Ken soppakauhaan katsahtaa...

Kaikki ketkä vähänkään seuraavat meidän blogia tai instagramia tietävät, että Tuike on suorastaan ihastunut meidän kiipelypuun pyöreään riippumattoon eli tutummin soppakauhaan. Alunperin Tuike ei mennyt soppikseen, ollenkaan, mutta ensimmäisen kokeilun jälkeen hän on innustunut esittämään mitä akrobaattisimpia asentoja siinä loikoilessaan.

Aina se Emäntä valokuvaa ja naureskelee kun minä vain yritän rentoutua

Tällä on ollut seurauksena se, että kun sohvalla istuskellessa/loikoillessa puhelimen tai telkun äärellä tulee vilkaiseeksi selän taakse soppikseen ei voi oikein koskaan arvata, että mitä siellä näkee. Tässä joitakin otoksia edellisen vuoden varrelta.

Välillä soppikseen mahdutaan suhteellisen hyvin ilman, että minkään ulokkeen tarvitsee törröttää sieltä ulos

Tämäkin toki saattaa vaatia erikoisia asentoja

Mutta mikäs sen parempaa kuin pistää nenä varpaisiin

Omaa sarjaansa ovat erinnäiset tuomitsevat katseet

Tuomitsi ne sitten Emännä televisio-ohjelmamakua

Tai Emäntää itseään

Aina ei nukuta ja silloin voi ihan vain istuskella

Ja ihmetellä maailman menoa

Tyypillisintä on kuitenkin asennot missä vähintään yksi raaja töröttää soppiksesta ulos

Välillä se voi olla enemmänkin kuin vain yksi raaja

Ja töröt voivat myös johtua pesutoimenpiteistä

Mutta usein ne ovat muuten vain töröjä

Koska jos varpaat käyvät kuumiksi pitää niitä tuulettaa

Aina Tuike ei ole soppiksessa, mutta silti ei yleensä koko kissa mahdu samalle tasolle

Eikä Tuike ole soppista kokonaan Amelta vienyt. Ame tosin useammin on täysin piilossa, mutta tässä kunnioittaa Tuiken törömenetelmää pistämällä hännän ulos

Tuken mielestä se voi olla kovin ahdistavaa jos Ame vie "hänen" soppakauhansa

Koska soppishan ON TUIKEN, EIKÄ KENENKÄÄN MUUN!!!

Nippuside

Meille tuli eilen viikonloppuvieras. Meidän ihmismummi. Ja tietenkin hän toi meille tuliaisia, niinkuin meidän ulko-ovikin ohjeistaa. Namien lisäksi me saatiin uusi lelu, tai no useita sillä mummi toi meille nippusiteitä. Tarina kertoo, että meidän Emäntä olisi pyytänyt niitä kun muut blogit kuten Tassulinnan Max ja Kassinen ja Seppo on niitä suositellut, mutta me ei kyllä olla varmoja olisiko Emäntä osannut olla niin fiksu...

Meidän ovikyltit antaa hyviä neuvoja

Nippusiteet oli ovelia ja meni maton alle

Onneksi ne saa tassulla kaivettua sieltä

Saisivat vain olla mustia, että ne erottaisi lattialta paremmin

Amen mielestä nippusiteet oli tosi kivoja

Koska mattojen alta on aina kiva kaivaa juttuja

Asennot kohdallaan

Tämä erikoisuus vaatiin erillaisia näkökulmia

Tuike yrittää auttaa ja hämmentää Amea

Sitten Tuike muistaa, että niitä on kaksi ja hänellä on oma lelu

Lopulta se menee siihen, että ovela nippuside kaataa pienen Amen. Vaarallisia ovat!

Ei Ame sentään täysin ollut voitettu ja jatkoi nippusiteen koulutusta hetken päästä lisää

Kumori

Emäntä toi meille ostosreissultaan uuden kaverin. Kuten kuva kertoo, tämä kaveri ei ole kissa vaan valas.

Valas on halittavan kokoinen, hyvin pehmeä ja pullea

Hänen nimensä on Kumori, mikä tarkoittaa japaniksi pilvistä,

Mitenhän tuollaiseenkin pitäisi suhtautua

Ehkä Mamma halailee nyt enemmän Kumoria, jotta minä saan olla rauhassa kun en ole halailijatyyppiä

Kunhan se ei käy liian tunkeilevaksi, minä haluan oman tilani

Kunhan pidetään sopiva etäisyys niin et saa kynnestä!

Näin on parempi!

Kumori vaikuttaa ihan jännältä tyypiltä

Mitenhän siihen pitäisi suhtautua

Vaikuttaa kyllä hyvältä tyypiltä

Tuoksuu kivalta

TOOOSI pehmeä!

Ehkä sen viereen voisi käydä nukkumaan

Tämä vaikuttaa hyvältä

Sopivan pehmeä päänalunen

Eiköhän Kumori sovi meidän sekaiseen joukkoomme oikein hyvin.

Kaljukerholaisen kuulumisia

Voi Tuike... Kuten täällä on kerrottu Tuike kuuluu poikakaverinsa Sepon kanssa kaljukerholaisiin. Edellisen kerran kuin Tuike kaljutti itseään hän pääsi eläinlääkäriviisiitille missä ei oikeastaan tullut kovinkaan paljoa uutta tietoa. 

Tilanne lokakuussa ennen edellistä eläinlääkäriä

Siellä tuli ohjeet allergiaruoan kokeiluun, mutta me ei olla tehty sitä. Syy tähän oli se, että kissat menivät pitkälle joululomalle pois kotoa ja se olisi hankaloittanut tätä prosessia. Suunnitelmissa oli aloittaa allergiaruoka tammikuussa, mutta päätin sitä vastaan. Johtuen siitä, että Tuiken karvat kasvoivat takaisin nätisti, vaikka en tehnyt yhtään mitään. Olin alunperin epäileväinen allergiasta muutoinkin.

Joulukuun karvatilanne

Itse olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että syynä on huonosti tyhjenevät anaalit. Joululomalla Tuike nuoleskeli pienen kaljun läikän kylkeensä, mutta tuntui lopettavan kun kävi taas hyvin haisevalla tuotoksella.

Joulukuussa tehty minikalju

Mutta tässä muutaman viikon sisään Tuike on aloittanut taas uudestaan nuoleskelun... Tässä sitä ollaan taas pähkäilemässä että olisiko syytä tehdä jälleen visiitti eläinlääkärille. Haluaisin lähinnä tarkistuttaa anaalit, mutta en tiedä olisiko syytä muullekin. Ja kukapa tietää jos syy onkin vain stressi.. Mikä tosin olisi hieman outoa sillä se tarkoittaisi, että Tuiken stressi tulee yllättävinä aaltoina. Mene ja tiedä...

16. päivä tilanne oli tällainen

Tammikuun lopussa jo paljon pahempi

Maha alkaa olla hyvin kalju

En ole vienyt Tuikea vielä eläinlääkärille kun ajattelin vielä hetken seurata, että miten tilanne kehittyy. Kesällä kun toinen anaali oli tukossa Tuiken käyttäytyminenkin muuttui jossain määrin joten olen yrittänyt seurata sitä tässä. Niin kauan kun Tuike ei käy kovin levottomaksi tms niin odottelen hetken. Koska jos syy on anaaleissa ne saattavat tyhjentyä koska tahansa..

Kalju näkyy tällä hetkellä hyvin myös Tuiken istuessa

Punamaha