ALM

Hei, minä olen Tuike ja olen ALM.

Emäntä eilen ennen Amen iltaulkoilua otti paahtoleipää ja ruispaloja pöydälle sulamaan iltapalaa ja aamiaista varten. Kun se kerta jätti ne siihen täysin avoimesti pöydälle niin saahan niitä maistaa. Ruispalat oli hyviä, paahtoleipä ei niinkään.

Olin vielä erityiskohtelias ja siirsin leivänpalat pöydältä lattialle kun Emäntä ei tykkää, että me ollaan pöydällä

Hölmö Emäntä viskasi minun hänelle jättämäni leivänpalat kompostiin ja otti uudet sulamaan. Minä kun vielä varta vasten en syönyt kaikkea, että Emännällekin jää.

Jätin vielä reilusti yli puolet

Terveisin: ALM (Anonyymi Leivän Mutustelija)

Kaikenmoisia nimityksiä tässäkin taloudessa saa

Uusi ulkoasu ja 10 faktaa

Nyt se on viimein täällä! Nimittäin uusi ulkoasu. Pienoista hienosäätöä saattaa vielä ajan kanssa tulla, mutta tämä on nyt alustava versio. Uusi bloginimi on Kassisen ja Sepon henkilökuntalaisen Ellin ehdottama Pikkukissa ja Piipittäjä (ne kenellä teistä näkyy blogi sivullanne, juttu mistä me ollaan tosi kiitollisia, kannattaa vaihtaa tämä uusi nimi sinne. Ne ei käsitykseni mukaan päivity automaattisesti). Ylhäällä on myös nähtävissä Amen ja Tuiken omat sivut missä on hieman faktaa lapsukaisista.

Joko voi kääntyä katsomaan millainen siitä tuli?

Lisää faktoja saatte tästä sillä samainen Elli haastoi meidät kertomaan kymmenen faktaa itsestämme. Tässäpä näitä olisi:

1) Amella on tapana peittää kaikki vähänkin joltain tuoksuva. Vessasta poistuttaessa yleensä vielä yritetään kuopia peitettä oven ulkopuoleltakin. Tämän lisäksi lattialla olevia aamukaulan jämiä peitetään milloin milläkin, esimerkiksi Emännän kissatossulla. Jäljelle jäänyt ruoka pitää myös aina yrittää peittää. Tämä koskee oman ruoan lisäksi Tuiken ruokaa, Tuike kun ei tunnu Amen mielestä sitä osaavan itse peittää…

Minä vain pidän huolta ettei meitä löydetä

 
2) Ruoasta puheenollen. Tuiken mielestä aina ja Amen mielestä joskus toisen kissan kupissa on parempaa ruokaa. Jos kissoille ruokaa antaessa silmä välttää hetkeksikään on Tuike tunkemassa Amen kupille. Siitäkin huolimatta, että omalla kupilla on ruokaa reilusti. Ensi alkuun Tuike söi aina kaiken ruoan kupistaan heti, nykyään Tuike jättää osan ja syö myöhemmin. Sinänsä on epäreilua, että Ame ei voi syödä osissa ilman valvontaa tai kuppi tyhjenee toisiin suihin.

Välillä ihan omilla kupeillaan

3) Ame on opettanut Tuiken ”huonoille” tavoille. Tuiken ei kotiutuessaan käyttänyt pientä piipitysääntään muulloin kun ruokaa saadessaan. Nykyään Tuiken ääntää kuulee paljon enemmän, sillä Tuike on alkanut matkia Amea maukumisessa. Ihan niin paljoa Tuike ei onneksi mau’u mitä Ame. Esimerkiksi kun kotiutuu ja kysyy kissoilta että miten päivä on mennyt niin Ame vastaa miau mau kurnau, tulee Tuikeltakin usein vastaukseksi miu miu.

Ame-sensei opeta mulle kaikki Emäntää ärsyttävät tavat!

4) Tuike nukkuu todella vähän. Yleensä kun puhutaan kissoista, todetaan aina kuinka ne nukkuvat suuren osan vuorokaudesta. Tuiken kohdalla tämä ei pidä paikkaansa. Toki Tuikkunen nukkuu, mutta ei mitenkään kovin pitkiä aikoja. Leikkiminen ja temuaminen on paljon hauskempaa. Ame on huomattavasti helpompi löytää nokosilta.

Ei kaikkia aina nukuta

5) Nukkumisesta vielä sellainen eroavaisuus lapsukaisten välillä, että Ame nukkuu suurimman osan ajasta tiiviisti kerällä. Mieluiten soppakauhassa.. Tuike taas nukkuu yleensä pitkulaisena levittäytyen laajalle alueelle. Tämä ero toki todennäköisesti tulee siitä, että Tuikella on pidempi karva, mitä Amella joten kerällä nukkuminen voisi olla aika kuumaa hommaa

Keräuinuja

Avouinuja, melkein unessa

6) Amesta on iän myötä tullut aina vain pahempi inttäjä. Ääntä säästämättä vaaditaan milloin mitäkin, ulospääsyä, herkkuja, ruokaa jne. Aina Emäntä ei edes tiedä mitä Ame haluaa sillä välillä valittaminen jatkuu vaikka Amella ei pitäisi varsinaisesti olla edes mitään syytä valittaa.

Ei täällä pääse ulos jos ei sinne kerro haluavansa

7) Aina välillä ulkoillessa Ame haluaa moikata siellä olevia ihmisiä. Tämä on toki hieman riippuvaista päivästä, kellonajasta, mielialasta, tuulen suunnasta ja kuun & tähtien asennosta. Erään kerran Ame päätti, että puistonpenkillä tablettia selaillut mies saa moikata häntä. Ensin Ame hidasteli penkin kohdalla jääden Emännästä (ja kaverista) jälkeen. Kun mies ei ensin tarjonnut kättä moikatakseen Ame kävi makaamaan maahan penkin eteen ja liikkui siitä vasta kun (tässä vaiheessa hyvin huvittunut) mies oli moikannut häntä silittämällä.

Minä haluan tutkia kaiken koloista ihmisiin

8) Amella ja Tuikella on omat vessat. Tuiken vessassa on hiekkaa ja Ame vessassa pellettiä. Kumpikin on tottunut omaan materiaaliinsa eivätkä neidit osaa käyttää toistensa vessoja vaikka kiinnostusta on. Ame tullaan aikanaan vaihtamaan hiekalle (mikä tulee vielä olemaan mielenkiintoinen prosessi), mutta niin kauan kun Emännällä on useampi säkki lämmityspellettiä häkkivarastossa, vaihto ei ole ajankohtainen.

Järkyttää ajatuskin yhteisistä vessoista

9) Mitä matkustamiseen tulee, Tuike on hassu kissa. Tuike kyllä nukkuu parvekkeella olevassa kopassaan ihan mielellään, mutta kun kopan ovi laitetaan kiinni, Tuike muuttuu berserkiksi. Kunnes koppa kannetaan ovesta ulos. Siinä vaiheessa kun Tuike on ulkona kopassaan, neiti on ihan rauhallinen ja loikoilee. Ympäristön ollessa riittävän rauhallinen hän ottaa jopa nokoset.

Parvekkeella on kiva hengata kopassa päiväunilla

10) Berserkeistä puhuen. Amella ja Tuikella on hauska tapa viettää aamuöitä juosten kilpaa ympäri kämppää. Mikäs sen mukavampaa kuin herätä aamuyöllä siihen kun jompi kumpi kissoista hyppää jalkojen päälle kääntyäkseen ympäri ja jatkaakseen täydellä vauhdilla siihen suuntaan mistä tuli. Tämän vuoksi Emäntä nykyään yövieraita kutsuessan kertoo, että yöpymään voi tulla mutta varsinainen (etenkään rauhassa) nukkuminen onkin sitten eri asia.

Riehuessa ei aina edes vältytä vahingoilta. Emännän yöpöydän lamppu otti osumaa kun piti käydä kääntymässä yöpöydällä asti

Apu-Emännän raportti viikonlopusta

Käsky (okei pyyntö...) kävi, että pitäisi kertoa, miten viikonloppu on mennyt lapsenvahtina. Tuiken suhteen en osaa liikaa sanoa, koska en sitä niin tunne enkä enempi koiraihmisenä osaa liian hyvin kissaa lukea.

Perjantaina annoin kissoille ruokaa heti tullessa. Tuike ei syönytkään siltä seisomalta kuppiaan tyhjäksi, joten luulin että joko se on erittäin hämmentynyt tai sitten itse olen täysin kadottanut tatsin oikeaan ruokamäärään. Tuike on kuitenkin kuulemma muuttanut ruokailutottumuksiaan, mutta tieto ei vaan ollut osunut kantautumaan minulle asti. Ehkä se on ensimmäistä kertaa paikassa, missä ruokaa ei tarvitse ahmia, ettei muut vie sitä. Ame on nimittäin aika heikko ruokavaras... Ame taas on syönyt Ameksi hyvällä ruokahalulla, joten ilmeisesti kelpaan sille hyvin lapsenvahdiksi. Ei ole stressaamisen arvoinen tilanne.

Kissojen ruokailua on huvittavaa seurata. Toisen kupissa on ilmeisesti parempaa ruokaa kuin omassa. Vahdin, ettei Tuike mene Amen kupille, mutta Ame sai minun puolesta mennä Tuiken kupille. Jos Ame jaksaa syödä enemmän kuin oman osuutensa niin ihan hyvä. Tuiken linjat kestää kyllä pienen dieetin.

Perjantaina kävin Amen kanssa pihalla sekä heti ruuan jälkeen että vielä puolilta öin, jotta se hiljenisi. Turha toive. Unen laatu on ollut parempikin, kun kissat ravasivat pitkin kämppää, epämääräisiä kolinoita kuului vähän väliä ja Ame naukui vielä päälle. Yleensä en ole huonouninen, mutta kahdeksalta herätessä (taas) annoin aamukaulat ja painoin uudestaan pehkuihin.

Ulkoilua auringonlaskun aikaan: kallioilla oli kiva metsästää yöperhosia.

Lauantaina ei päivällä satanutkaan, joten Ame pääsi kunnolla ulos, tosin vasta kun Ame oli menettänyt jo toivonsa ja painunut soppakauhaan aikomuksena mennä nukkumaan. Kyllä se sieltä hyvin nousi, kun näytti valjaita. Helsinki oli lauantaina muuten varmasti ainoa paikka Suomessa, missä lämpötila oli +14, taivas tiukassa pilvessä ja illalla tihkutti jonkin aikaa ihan kunnolla. Kaunis heinäkuun 1. päivä...

Illan viimeinen ruokatarjoilu oli vähän ennen puolta kahta yöllä. Siitä loogisesti aamuruokaa sai odottaa puolille päivin. Ame tosin totesi yhdeksän aikaan, että aamukaula on saatava ja tiputteli lipaston päältä tavaroita kunnon kolinalla niin kauan, että nousin sen antamaan. En tiedä millainen meno yöllä oli, koska taisin olla sen verran väsynyt, etteivät edes nämä kissat kyenneet pitämään minua hereillä.

Iltapäivällä käytiin vähän ulkona, mutta päivä on tänään niin lämmin (miksei tämän päivän sää voinut olla eilen?!?), että oli hyvä, että Ame viihtyi paljon varjon puolella. Lopuksi se makoili ulko-oven vieressä varjossa betonin päällä ja tarkkaili nurmikolla mekastavia variksia. Naapurin vanhempi mies tuli pyöräilemästä ja tottakai se kiinnosti niin paljon, että sen vanavedessä siirryttiin sisälle. Annoin varmuuden vuoksi Amelle vähän ruokakermaa kylppärin lattialle, että varmasti viilentyi. Ei se kyllä ulkona päätynyt läähättämään.

Tästäkin päivityksestä huomaa, etten Tuiken kanssa osaa paljon muuta tehdä kuin antaa ruokaa. Ame on helppo viihdytettävä, kun pistää vaan narun päähän ja menee ulos. Tuikea vaan ei ole vielä ehditty opettaa mukaan, joten sen kanssa pitäisi harrastaa perinteisempää leikkiä. Onneksi se on Amea helpompi leikitettävä, mutta tässä on ollut muutakin tekemistä, joten ei ole tullut paljon yritettyä aktivoida sitä.

Nyt pitää lähteä tekemään taas asioita, että ehdin Kamppiin Emäntää vastaan edes suunnilleen klo 19. Katsotaan ehditäänkö käydä Amen kanssa vielä toisen kerran ulkona. Minä ainakin viihtyisin vaihteeksi auringon paisteessa. Kaverilla oli eilen festareilla illalla hanskat kädessä. Ja sadeviitat olivat tehokkaita lämmittäjiä, kun muut vaatteet eivät enää riittäneet. Samalla Keski-Suomessa häitä taidettiin juhlia aurinkoisessa ja mukavan lämpimässä säässä.

Emäntä ei osaa

Emäntä on ihan tyhmä. Ensin se hylkää minut päiväksi (höpisi jostain töihin menemisestä) ja sitten se tiputtaa minun ruokakuppini lattialle! Se meni rikki! Järkyttävää!

Siinä oli pahaa ruokaa, ei huvittanut syödä

Pöyristyttävää

Joulukalenterin 4. päivä, Ame syö

"Mikä on lempiruokaa?"

Kana! Tuoreena, kuivana, lastuna, jauhelihana...

Tosin eipä se minun pääruokavaliotani ole. Emäntä tilailee ulkomailta erinäisiä kissanruokapurkkeja mistä minä syön. Merkkeinä ovat Smilla, Animonda Carny ja Feringa. Niiden lisäksi saan joskus kaupasta Mjauta ja Pirkka Sydänpateeta. Kummatkin kyllä maistuvat ihan hyvälle.

Tuollaisia se minulle tilaa. P.S. Häntääni ei ole typistetty.

Emännällä on ollut jokin hirveä tarve keksiä minulle jokin oikein nam nam kissanruoka. Vähän väliä tulee jotain outoa kokeiltavaksi, kuten Sheba, Prima Cat, Porta 21 ja Vom Feinsten. Ne ovat kaikki olleet ihan tyhmiä enkä ole syönyt niitä. Raksut ovat myös ihan tyhmiä. Koskaan en ole yhtään suostunut suuhuni pistämään. Kuivattu liha on parempaa kovaa syötävää.

💜: Ame

Mitä olet aina halunnut tietää Amesta? Kysy niin Ame vastaa joulukalenterissa!