Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eläinlääkäri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eläinlääkäri. Näytä kaikki tekstit

maanantai 20. tammikuuta 2020

Amen rokotus

Tämän vuoden tultua koitti aika Amen tehosterokotteelle. Joten viime viikolla napatiin kissa koppaan ja suunnattiin bussilla kohti Felinaa.

Ame parka päätti mennä päiväunille koppaan, mutta tuli karusti keskeytetyksi kun ovi menikin kiinni

Onneksi ennen tätä Ame oli käynyt kiltisti vessassa.

Bussipysäkillä oli tylsää odottaa

Kaiken maailman autoja meni ohi

Bussimatka meni muuten rauhallisesti, mitä nyt meidän kuljettaja oli vähintääkin outo (oikeasti harkitsin viestin laittamista HSL:lle matkan jälkeen)

Eläinlääkärin odotushuoneessa oli tylsää

Itse rokotus meni sujuvasti. Amesta on iän myötä (ja mahdollisesti erään koiran vuoksi) tullut varovaiseksi ja koppa piti avata kokonaan jotta Ame tuli ulos sieltä. Tämä ei toki ollut ongelma ja ulkona ollessaan Ame oli ihan utelias. Terveystarkastuksessa kaikki oli oikein hyvin eikä Amella ole mitään ongelmia. Se mikä tuli minulle yllätyksenä oli Amen keskustelu Amen painosta. Kun Ame punnittiin heitin siitä kuinka Ame ei ole ikinä saavuttanut kolmea kiloa. Tähän eläinlääkäri vastasti, että ei tulisikaan ja jos Amesta tulisi kolmekiloinen hän olisi todennäköisesti ylipainoinen. Ame painoi 2,885kg. Ja eläinlääkärin jälkeen näin että Amen kuntoluokitus oli 5/9.

Kehonkuntotaulukko

Se miksi tämä minut yllätti oli, että olen jotenkin aina ajatellut Amen olevan hoikka. Olen ollut väärässä ja Ame on ihan tuhdissa kunnossa pieneksi kissaksi. Toki tähän auttoi se, että nyt on talvi. Ame tapaa hoikistua kesäisin kun ruoka ei välttämättä helteellä maistu niin hyvin.  Mutta hyvä tietää että Ame on oikein terveesssä kunnossa oleva pieni kissaneiti!

Rokotoksen jälkeen odoteltiin että ei varmasti tule mitään seurauksia

Se oli ihan tyhmää

Rokotuksesta voi seurata väsymystä ja ruokahaluttomuutta... Ame oli koko illan ihan levoton ja riehui ja söi todella hyvin..

sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Eläinlääkärissä jälleen

Meidän instaseuraajat jo tietävätkin, että me käytiin Tuiken kanssa taas perjantaina eläinlääkärisssä. Tuike kun on taas tässä syksyllä nuoleskellut mahaansa ja kylkiänsä lisää. Karvatilanne meni kesän jäljiltä jo paremmaksi mutta nyt on taas ollut huonompaa. Joten eipä auttanut kun käydä tarkistamassa

Ei aina voi olla karvainen

Sillä lailla toisten massuja kuvataan

Ne jotka eivät ole perehtyneet meidän eläinlääkärihistoriaan niin pikainen kertaus tästä: Tuike nuoleskelee kylkiään ja yritetään selvittää mistä se johtuu. Tähän mennessä syiksi on epäilty mm. stressiä ja anaaliongelmia. 

Tuike alkaa olla jo tottunut julkisilla matkaaja

Eipä vaan saatu oikein vastauksia tälläkään kertaa. Anaalit katsottiin ja ne eivät olleet täynnä. Tosin huomautuksena se, että juurikin sinä päivänä kun olin tuon ell ajan varannut Tuike kävi vääntämässä sangen haisevat tuotokset laatikkoon, joten en itse sulje anaaliongelmia täysin pois mahdollisten syiden listalta. 

Bussissa ollaa ihan kiltisti, paitsi paluumatkalla kun siirsin avaimet laukusta taskuun. Tuike reagoi tähän avainteen ääneen ja meni kovin levottomaksi.

Päätettiin tällä kertaa ottaa verikokeet jotta nähtäisiin onko niissä jotain vikaa, mutta ne olivat täysin normaalien rajoissa. Joten sieltä suunnalta ei tullut apuja selvittelyyn. Näin muina huomautuksina Tuiken paino oli hieman noussut, normisti se on ollut 4,1/4,1kg mutta nyt se oli 4,3kg.

Eläinlääkäri on Tuikesta tosi jännä paikka

Kaikkea outoa on. Mutta Tuikelle taas täydet pisteet, hän käyttäytyi todella nätisti!

Nyt meillä onkin työn alla selvittää, että ovatko ongelmat oikeasti fyysisiä vai vaan pienen kissaparan pään sisällä. Yksi selvitettävä asia olisi, että onko Tuikella jotain allergioita. Tämä onnistuu hypoallergisen ruoan avulla. Tätä ruokaa pitäisi käyttää kahden kuukauden ajan. Ongelma on vaan siinä, että miten sen antaminen käytännössä toteutetaan. Tuike todennäköisesti syö hyporuoat hyvällä ruokahalulla sillä ne on pääasiassa kuivaruokaa ja Tuike rrrrraaaaaakastaa raksuja. Ongelma on Ame..

Ihan tyhmää kun tökittiin takapuolta ja piikitettiin etupuolta

Odoteltiin aulassa kokeiden tuloksia

Ame kun on huomattavasti nirsompi kuin Tuike. Joten vaikka voisin laittaa molemmat kissat samanaikasesti hyporuoalle niin pelkään Amen laihtumista sen vuoksi, että ruoka ei maistu. Mutta miten voidaan antaa Amelle normaali ruokaa estäen samalla, että Tuike ei syö sitä. Tähän mennessä on mietitty, että Ame saisi ruokailla vain valvotusti (mikä toki tekee aika paljon lisää vaivaa sillä nyt kissat ruokailevat täysin vapaasti omina aikoinaan). Yksi hyvä puoli on, että Ame pitää lohiöljystä ja Tuike ei, joten sitä ruokaan lisäämällä voidaan vähentää houkutusta. Mutta lisää vinkkejä otetaan mielellään vastaa teiltä rakkaat lukijat!

Tuikelle jäi tästä kerrasta muistoksi kaljuksi ajeltu kohta kaulasta

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Takapuolen juttuja

Kun tässä keväämmällä niin iloittiin, että Tuiken turkki on hyvässä kunnossa niin kesällä se ei taas ole ollutkaan. Tuike on taas nuoleskellut kamalan suuria laikkuja kylkiinsä ja mahansa kaljuksi. Muutoinkin näin jälkiviisaana miettien Tuike on ollut viime aikoina todella levoton. Tähän kaikkeen kun vielä lisättiin se, että Tuike sähähti siskolleni kun tämä koski Tuiken takapäähän niin eläinlääkärivisiittihän se oli taas edessä

Sieltä ne kaljut paistaa kyljissä

Isot kaljut...

Viime kerralla kun Tuiken kaljut tutkittiin niin virtsanäytteen oton yhteydessä eläinlääkäri oli todennut Tuiken anaalirauhasten olevan täynnä. Jäin itse jo silloin miettimään, että tuleekohan tästä toistuva vaiva. Siltäpä tuo alkaisi vaikuttaa.

Eipä auttanut kun kissa koppaan ja vöihin

Tuike itse oli erittäin eri mieltä ja ilmaisi tämän valittamalla kovasti

Sillä nytkin olivat anaalirauhaset täynnä. Tällä kertaa toinen rauhasista oli vielä ihan tukossa. Tuike-paralla oli rankka aamu sillä tyhjennys oli pakko tehdä sisältä päin. Onneksi paikallinen kunnaneläinlääkäri oli todella mukava nuori mies. Antoi vielä Tuikelle ennen lähtöä yhden kipulääkepistoksen, jotta olo helpottaisi nopeammin.

Eläinlääkärillä oli ihan tyhmää

On siinä pienellä kissalla ollut vaiva

Saa nyt sitten nähdä tuleeko tästä meille jatkuva kiusa. Ja että kuinka usein saa rampata lääkärissä. Periaattessahan rauhaset voisi tyhjentää itsekin, mutta Tuike ei ole kovin suostuvainen kotilääkäröintiin. Suht monet naarmut ovat siitä todisteena. Eläinlääkärissä Tuike aina jossain määrin lamaantuu ja antaa todella kiltisti tehdä toimenpiteet. Tämä on kyllä todella hyvä juttu, ei nytkään tarvinnut tyhjennyksen aikana rauhoittavia. Paljon pienempi stressi näin.

Onneksi se oli nopea käynti

Nyt voi taas rentoutua kotona!

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Hyviä uutisia

Eilen tuli sähköpostiin iloisia uutisia. Tuiken kokeiden tulokset oli tulleet. En edellisessä postauksessa tietoisesti kertonut mitä Tuikelta testattiin, mutta nyt sen paljastan. Meillä on ollut tässä jännitettävänä sieni-infektioepäily. Tulos tuli negatiivisena (viljelytuloksia ei kai ole vielä, mutta PCR-testi oli negatiivinen) eli sieni ei meidän ongelmia aiheuttanut. Nyt voidaan sen osalta relata. Rasvailua jatketaan vielä sillä se on tuntunut hyvin purevan kuiviin tassuihin.

Ei pääse Tuike vielä pönttöilystä

Kertokaa joku mulle miten pieni kissa voi taivutella itseään näin...

Itse olen ollut totta puhuen hieman epäilevä tästä diagnoosista. Jo lähtökohtaisesti siitä syystä, että eläinlääkäri sanoi sen siten, että sieni voi aiheuttaa tämän tyyppisiä oireita. Toisekseen mistä ihmeestä se infektio olisi meille tullut, ei me olla oltu tekemisissä sairaiden kissojen kanssa.

Ainoa sieni minkä läheisyydessä Tuike on, on Emännän työpaikan koriste (Ellin tekemä!)

En minä mitään sieniä itselleni keräile, mitä te edes luulette...

Tokikaan nyt me ei edelleenkään tiedetä mikä kuivumisen aiheutti. Ajattelin itse hetken aikaa vielä katsoa mihin suuntaan tassujen kunto menee, ennen kun lähden lisätesteihin. Tassut ovat meinaan koko ajan menneet parempaan kuntoon. Tämän aamun kuvat näyttävät sen hyvin.

Takatassu 15.3.

Etutassu 15.3.

Nenä 15.3.

Tässä tarinassa oli muuten vielä plot twist. Me ei oltu ainoita jotka jännittivät Tuiken testituloksia. Myös Kiskateilla ollaan odoteltu, sillä aivan vastikään minä lahjoitin meidän banaanipedin heille seuraavien pentujen pentubanaaniksi (sillä se on Amellekin turhan pieni eikä Ame sitä siksi käyttänyt). Vaikka kissat eivät vielä banskua olleet saaneet oli siinä teoreettinen riski, että meidän mahdollinen sieni olisi voinut levitä myös heille. Onneksi nämä huolet saatiin myös nyt unohtaa. Joten lopulta tämän hässäkän uhriksi jäi viaton banaanipeti, mikä hävitettiin epäilyn myötä. Pitäkäämme hiljainen hetki banskun muistolle. 

Banaania lämmöllä muistaen 

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Pönttöpää

Kuten meidän instaseuraajat jo tietääkin, Tuikella on ollut lisää terveysongelmia. En ollut niitä vielä tänne raportoinut, mutta nyt tulee.

Näin normaalilta Tuiken nenä näytti sunnuntaina 3.3., Tuo kuvassa näkyvä tassu on ollut koko ajan tassuista parhaassa kunnossa, mutta on siitäkin hieman iho kesinyt

Eli tuossa maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna ja siitä sitten seuraavan viikon alkuun Tuiken tassut ja nenä kuivuivat yhtäkkiä. Iho oli aivan pintakuiva ja lohkeileva. Jotta saataisiin syy selville varasin ajan Felinaan. Sinne mentiin keskiviikkona 6.3.

Takatassu maanantaina 4.3. illalla

Etutassu 4.3. illalla
Nenä 4.3.

Nenä kuivui tästä vielä pahemmin ennen lääkärin menoa

No syytä ei vielä tiedetä, odotellaan kokeiden tuloksia. Raportoin kyllä tänne niitä sitten kun jotain selviää.

Kissa koppaan ja menoksi

Tuiken mielestä eläinlääkärillä on ihan tyhmää

Hoidoksi tuli tassujen rasvaus kerran päivässä Vetramil nimisellä hunajavoiteella. Jotta tämä voide pääsisi edes vähän imeytymään on suositeltu pitämään kauluria ensimmäisen puolen tunnin ajan nuolemisen estämiseksi. Joten Tuike on aina iltaisin puolen tunnin ajan pönttöpää. Teen tämän käsittelyn kylpyhuoneessa sillä en halua rasvatassunjälkiä joka puolelle kämppää, enkä halua että Tuikella olisi niin paljoa paikkoja mihin jäädä jumiin. Tuike ei ole kovin hyvä kulkemaan pönttö päässä ja on vähän väliä jäämässä jumiin...

Pönttö-Mukku

Namit onneksi tuo vähän lohtua

Pönttöpää pöntöllä

Välillä Amekin on päässyt meidän seuraan, tosin jo kerran Ame on lentänyt ulos kylppäristä kun puraisi Tuikea hännästä

Söpö pönttis

Joka saa kyllä rapsutteluja

Suurimman osan ajasta Tuike viettää yleensä mököttäen

Koska pönttä on tyhmä!

Nyt kun ollaan useampi ilta istuskeltu vessassa alkaa Tuiken tassut näyttämään jo vähän paremmalta. Kuivunut pintaiho on paikoin kuoriutunut pois ja alla oleva iho näyttää ihan hyvältä, tokikin punertavalta. Tuike on muuten ollut ihan normaali hölmö itsensä. Sen olen huomannut, että Tuike pistää jonkin verran vastaan kun rasvaan etutaassuja, mutta oletan sen johtuvan vain siitä, että ne ovat hieman hellät kun on iho rikki.

Takatassu maanantaina 11.3. aamulla

Etutassu 11.3.

Nenä 11.3. (kyllä mulla oli vähän jo kiire ja Tuike ei halunnut vapaaehtoisesti poseerata)