sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Eläinlääkärissä jälleen

Meidän instaseuraajat jo tietävätkin, että me käytiin Tuiken kanssa taas perjantaina eläinlääkärisssä. Tuike kun on taas tässä syksyllä nuoleskellut mahaansa ja kylkiänsä lisää. Karvatilanne meni kesän jäljiltä jo paremmaksi mutta nyt on taas ollut huonompaa. Joten eipä auttanut kun käydä tarkistamassa

Ei aina voi olla karvainen

Sillä lailla toisten massuja kuvataan

Ne jotka eivät ole perehtyneet meidän eläinlääkärihistoriaan niin pikainen kertaus tästä: Tuike nuoleskelee kylkiään ja yritetään selvittää mistä se johtuu. Tähän mennessä syiksi on epäilty mm. stressiä ja anaaliongelmia. 

Tuike alkaa olla jo tottunut julkisilla matkaaja

Eipä vaan saatu oikein vastauksia tälläkään kertaa. Anaalit katsottiin ja ne eivät olleet täynnä. Tosin huomautuksena se, että juurikin sinä päivänä kun olin tuon ell ajan varannut Tuike kävi vääntämässä sangen haisevat tuotokset laatikkoon, joten en itse sulje anaaliongelmia täysin pois mahdollisten syiden listalta. 

Bussissa ollaa ihan kiltisti, paitsi paluumatkalla kun siirsin avaimet laukusta taskuun. Tuike reagoi tähän avainteen ääneen ja meni kovin levottomaksi.

Päätettiin tällä kertaa ottaa verikokeet jotta nähtäisiin onko niissä jotain vikaa, mutta ne olivat täysin normaalien rajoissa. Joten sieltä suunnalta ei tullut apuja selvittelyyn. Näin muina huomautuksina Tuiken paino oli hieman noussut, normisti se on ollut 4,1/4,1kg mutta nyt se oli 4,3kg.

Eläinlääkäri on Tuikesta tosi jännä paikka

Kaikkea outoa on. Mutta Tuikelle taas täydet pisteet, hän käyttäytyi todella nätisti!

Nyt meillä onkin työn alla selvittää, että ovatko ongelmat oikeasti fyysisiä vai vaan pienen kissaparan pään sisällä. Yksi selvitettävä asia olisi, että onko Tuikella jotain allergioita. Tämä onnistuu hypoallergisen ruoan avulla. Tätä ruokaa pitäisi käyttää kahden kuukauden ajan. Ongelma on vaan siinä, että miten sen antaminen käytännössä toteutetaan. Tuike todennäköisesti syö hyporuoat hyvällä ruokahalulla sillä ne on pääasiassa kuivaruokaa ja Tuike rrrrraaaaaakastaa raksuja. Ongelma on Ame..

Ihan tyhmää kun tökittiin takapuolta ja piikitettiin etupuolta

Odoteltiin aulassa kokeiden tuloksia

Ame kun on huomattavasti nirsompi kuin Tuike. Joten vaikka voisin laittaa molemmat kissat samanaikasesti hyporuoalle niin pelkään Amen laihtumista sen vuoksi, että ruoka ei maistu. Mutta miten voidaan antaa Amelle normaali ruokaa estäen samalla, että Tuike ei syö sitä. Tähän mennessä on mietitty, että Ame saisi ruokailla vain valvotusti (mikä toki tekee aika paljon lisää vaivaa sillä nyt kissat ruokailevat täysin vapaasti omina aikoinaan). Yksi hyvä puoli on, että Ame pitää lohiöljystä ja Tuike ei, joten sitä ruokaan lisäämällä voidaan vähentää houkutusta. Mutta lisää vinkkejä otetaan mielellään vastaa teiltä rakkaat lukijat!

Tuikelle jäi tästä kerrasta muistoksi kaljuksi ajeltu kohta kaulasta

3 kommenttia:

  1. Hmm, onko Tuikella ja Sepolla joku yhteinen muotivillitys 🤔

    VastaaPoista
  2. Pepsi ja Max: ON! Ihan järkyttävää! D:

    Tuike-kulta, mukavaa että pääsit lääkäriin ja selvisit kunnialla pois ja kaikki veret oli kunnossa. Sovitaanko, että lopeta sinä se karvojen syönti nyt, niin jos Seppo seuraisi perässä. Hankalia on tämmöiset tapaukset meille ihmisille.

    VastaaPoista
  3. Voi Tuikea <3 Harmillisia nuo karvanlähdöt, kun syitä on niin vaikea saada selville. Meillä Ilmo ja Roope ruokailevat molemmat omassa kantokopassaan 3 kertaa päivässä. Syynä oli alunperin se, kun Roopella on paljon parempi ruokahalu, niin kissa oppi hotkimaan oman ruuan nopeasti ja siirtyi sen jälkeen veljensä lautaselle. Ilmo taas stressaantui siitä, kun Roope tuli usein häätämään Ilmon pois ruokakupiltaan.

    Kantokopparuokailun hyviä puolia ovat:
    - Ei tarvitse valvoa itse, että kissat pysyvät omalla kupillaan
    - Molemmilla on oma tila, joten ruokailutilanteet ovat stressittömämpiä. Toinen ei pääse pomottamaan toista
    - Erikoisruokavaliot onnistuvat ongelmitta
    - Kissat oppivat tykkäämään kantokopassa oleskelusta. Molemmat osaavat mennä automaattisesti omaan koppaansa, kun lähestyn ruokakuppien kanssa

    Huonoja puolia:
    - Vapaa ruokinta ei onnistu
    - Kissat pitää muistaa päästää kopastaan ulos
    - Kopat pitää olla esillä lattialla, tai olisi melko vaivalloista kaivella ne aina ulos kaapista ruokailuhetken koittaessa

    Jos on helpompi jatkaa vapaaruokintalinjalla, niin ehkä kuppeihin voisi jättää päivän ajaksi hyporuokaa ja lisäksi Amelle voisi antaa ylimääräisenä omaa ruokaa kopassa tai valvotusti muutaman kerran päivässä.

    Toinen idea, mikä tuli mieleen, on ne ruokintalaitteet, jotka tunnistaa kissan mikrosirun perusteella ja päästää vain oikean kissan oikealle kupille, esim tämä: https://www.zooplus.fi/shop/kissat/kupit/automaatit/479487
    On vaan melko kallis ratkaisu, niin sen vuoksi jäi meillä aikoinaan ostamatta.

    VastaaPoista