maanantai 12. kesäkuuta 2017

Nimikaappaus

Tuike tässä Moi!

Minä tulin kaappaamaan tämän blogin!

Sen kun näkisi..

No okei, en ehkä kuitenkaan

Mutta olis kyllä kiva olla itsekin enemmän täällä esillä. Ei minun seikkailut ole Amen seikkailuja...

Niin no, ehkä sinä sellaisen olisit ansainnut. Vaikka ei tuossa nykyisessäkään nimessä mitään vikaa ole...

Jospa te rakkaat lukijat voisitte auttaa Emäntää keksimään uuden hienon blogiotsikon tänne. Ehkä se innostaisi Emäntää kirjoittelemaankin enemmän!!

Se olisi kieltämättä edistyksellistä.. No minäkin hyväksyn tämän kunhan siinä uudessa nimessä ei unohdeta minua!!

torstai 1. kesäkuuta 2017

Punnitsemista

Mamma sai viimein aikaseksi ja punnitsi lapsukaiset.

Hyvin sovitaan samalle tuolille

Ame on hieman laihtunut, mikä ei yllätä. Uusi koti ja uusi kaveri ovat aiheuttaneet stressiä eikä ruoka ole aina maistunut kovin hyvin. Väittäisin jopa, että Ame oli vieläkin hoikempin, mutta on nyt saanut lisää painoa. Vaaka näytti 2,66kg.

Ainahan minä olen ollut pieni

Pieni ja söpö valkovuokko

Juurikin sopivan kokoinen minne tahansa!

Tuikella taas on painiessa selkeä ylivoima Ameen nähden. Vaaka kun näytti Tuiken kohdalla 3,6-3,7kg (neiti ei suostunut pysymään paikoillaan). Tuike siis painaa kilon Amea enemmän. Tuike on pyöreähkö, joten pieni laihtuminen ei ehkä olisi pahitteeksi. Toisaalta eiköhän se ylimääräinen paino niissä yöjuoksuissa aika hyvin karise...

Minähän olen poni enkä kissa! Ja poniksi on hyvin kevyt!

Seikkaileminen on kivaa!

Mitä siitä, jos on vähän pyöreä...

torstai 25. toukokuuta 2017

Läheisyyttä?!

Tuike päätti tässä illalla ruveta hellämieliseksi ja meni viltille missä Ame oli nukkumassa.

Tuike kun meni hyvin lähelle Amea

Liiankin lähelle jos Amelta kysytään

Kehtasi venytelläkin siinä!

Ja sitten käydä pesulle!

Ame olisi halunnut vain nukkua rauhassa

Mutta Tuike oli eri mieltä

Tappeluksihan se sitten meni..

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Matkustelua

Ame tässä moi!

Viimein kevät!

Emäntä halusi, että mä kerron teille, että me matkustetaan junalla huomenna! Siitä tullee aika jännää. Pääsen sit näyttään Tuikelle millaista on olla maalla. Emäntä on myös luvannut minilomansa (mikä sellainen ikinä onkin) raportoida paremmin meidän menneistä tekemisistä. 

Matkavalmisteluja

Toinen mitä Emäntä on luvannut on reaaliaikainen raportointi meidän junailusta huomenna (keskiviikkona, taitaa tämän tekstinkin julkaisu lipsahtaa keskiviikon puolelle...) Jos haluat tietää mitem mun ja Tuiken eka junamatka menee niin kurkkaile huomenna illasta meidän instagramia.

💜: Ame

torstai 20. huhtikuuta 2017

Yhteiselämää

Nyt ollaan tässä jonkin aikaa eletty yhteiselämää ja se alkaa pikkuhiljaa sujua. Ei ole enää aikoihin tarvinnut istua ovenraossa! 

Kaikki vähän kallellaan

Ensimmäisen kerran lapsukaiset vaihtoi neniä kunnolla 9.4. Silloin tutustuminen oli vielä alkutekijöissä ja Amea alkoi aika nopeasti murisuttamaan. Pääsiäisviikolla lapsukaiset saivat olla illalla rajatusti ovi auki, mutta päivä ovi pysyi kiinni. Pääsiäisviikonloppuna Emännän sisko tuli kyläilemään ja Ame & Tuike sai viettää enemmän aikaa samassa tilassa. Pääsiäisen jälkeen ei ovi ole kiinni ollutkaan.

Ensimmäinen pusu

Ensimmäisen kerran Ame ja Tuike jäi yksin samaan tilaan itse asiassa sen takia, että Tuike teki katoamistempun keittiön roskiskaapin alle. Imuri osoittautui niin pelottavaksi keksinnöksi, että sitä piti mennä piiloon. Emäntä sai hetken etsiä, että minne ihmeeseen Tuike katosi. Sitten muistui se (silloin vielä tukkimaton) kissan mentävä aukko kaapin alle. Emännällä kun ei astianpesukonetta ole, ei aukollekaan ole ollut käyttöä. Oli pakko lähteä siskoa vastaan niin jätin vaan aukon ulkopuolelle raksuja ja lähdin. Jossain välissä Tuike oli poistunut kaapin alta ja siirtynyt sängyn alle.

Saatiin jänniä keppejä

Amen ja Tuiken yhteiselämä on lähtenyt kai ihan hyvin käyntiin. Kovin kaverillisia eivät vielä kyllä ole. Aktiviteetit on lähinnä tassulla tökkimistä ja kilpajuoksua. Emännän sisko ei arvostanut yöllä harrastettua juoksukilpaa missä hän oli lähinnä hidaste, ei este.. Kilpajuoksu lisäksi tärkeä aktiviteetti on toistensa tuijottaminen. Etenkin Ame puolelta. Tuike on paljon rennompi näistä kahdesta ja keksii aina omaa kivaa. Ame tyytyy lähinnä kyttäämään, että mitä se pikkusisko nyt keksii. Mutta jospa ne välit tästä lähentyisi.

Yhteispäikkärit

Tuike on kova kissa syömään. Tästä seuraa hienoisia ongelmia kun Ame ei ole. Tuike mielellään tyhjentäisi myös Amen ruokakupin, joten päivän ajaksi ei voi jättää Amelle ruokaa jemmaan. Normaalisti Ame ei syö aamulla paljoakaan, mutta usein tyhjentää kuppia pitkin päivää. Tämä ei ole nyt mahdollista. Saa nähdä oppiiko Ame jossain vaiheessa, että aamuisin kannattaa syödä. Namien kanssa ei onneksi ole ongelmaa kun pääasiassa Amelle & Tuikelle kelpaa vain ”omat” namit. Tuike on tyypillinen kissa, joka syö kissojen herkkuja ja valikoidusti joitakin kuivattuja juttuja. Ame taas ei raksuista ja kissanherkuista perusta.

Kaikenmoisia se Emäntä kotiin tuo

Emäntää on kovin viimepäivinä ärsyttänyt se, että Amella on kevättä rinnassa. Ame nimittäin viettää iltansa maukuen. En ole tähän maukumiseen/mouruamiseen keksinyt muuta syytä kun kevät. Jos jollakin on vinkkejä miten pienen kissan saisi olemaan hiljaa, ärsyyntynyt Emäntä ottaisi niitä mielellään vastaan… Tuike on onneksi hyvin hiljainen kissa ja lähinnä harrastaa pientä piipitystä ollessaan nälkäinen.

Mahtumisongelma

Tässä on paljon tilaa

Viikonloppuna olisikin sitten Eläinystäväni (ja Kädentaito!) messut. Sinne on lippu hankittuna, vaikka kissojen mielestä Emäntä saisi varmaan viettää viikonlopun kotona heidän kanssaan. Jospa sieltä löytyisi jotain kivaa tuliaista lapsukaisille.

Eihän näin söpöjä voi hyljätä

Ei se kehtaisi

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Ame ja Tuike

Heissan lukijat

Vaikka on ehkä saattanut vaikuttaa siltä, en me olla teitä unohdettu. On vaan ollut niin paljon kiirettä ja säätämistä kaiken kanssa, että ei ole tullut avattua tietokonetta..

Tui Tui täällä olaan

Asiaa toki on paljon! Tarkoituksena on vielä kirjoittaa tarkempi postaus Amen sopeutumisesta Helsinkiin, mutta ensin ajattelin pikaisesti kertoa Ame ja Tuiken ensimmäisestä viikonlopusta.

On ollut aika jännää

Tuike ei olisi halunnut lähteä kotihoitajan luota ollenkaan (onhan hän ollut siellä lokakuusta asti). Vasta suurella houkuttelulla Tuike saatiin kuljetuslaukkuun ja sieltäkin Tuike kovasti yritti poistua. Ystävällinen kotihoitaja tarjosi kyydin, joten heti alkuun ei Tuikkeen tarvinnut bussilla kulkea.

Tuiken ensimmäinen ilta meni sängyn alla

Asunnolla kaikki ei mennyt ihan sujuvasti alkuun. Laskin Tuikkeen hetkeksi lattialle siksi aikaa kun otin takin pois. Ame toki heti meni haistelemaan koppaansa kunnes huomasi, että siellähän on joku!!! Ame parka säikähti kovasti ja piti kovaa ääntä ja kipitti karkuun makuuhuoneeseen. Vaadittiin jonkinmoista suostuttelua allekirjoittaneelta ja apuna olleelta kaverilta, että saatiin Ame pois makuuhuoneesta ja Tuike sinne. Ame oli kovin järkyttynyt eikä heti meinannut ottaa edes tarjottua namia.

Amen ilta meni ovella kytätessä

Tuike luikki suoraan sängyn alle turvaan ja viettikin pitkälti ensimmäisen illan siellä. Annoin Tuiken rauhassa tottua uuteen ympäristöön. Kävin välillä juttelemassa mukavia, mutta muuten Tuike oli itsekseen makuuhuoneessa. Ensimmäisen yönkin nukuin olohuoneen lattialla ihan jo Amenkin vuoksi.

Tuike on leikkinyt Emännän kanssa

Tuike hieman aktivoitui illalla/yöllä ja uskalsi ensimmäisen kerran tehdä tuttavuutta. Harmi vaan, että Tuike on aktiivisimmillaan tosi myöhään, vasta puolen yön paikkeilla. Viikonloppuna onneksi oli mahdollista hieman valvoa. Tuikella on myös huono tapa maukua tuolloin puolen yön jälkeen. Siinä on suorastaan ihastuttavaa mennä nukkumaan… Tuo ilta-aktiivisuus on harmillista siinä mielessä, että olisi ollut viikonloppunakin kiva leikkiä Tuikkeen kanssa päiväaikaan. Päivällä vaan Tuike vetäytyy sängyn alle ja seikkailee vasta iltaisin. Luonteeltaan Tuike on ihastuttava. Erittäin hellämielinen kun sille päälle sattuu. Tykkää puskea ja kehrätä!

Tuijottelua suuntaan

Ame pääasiallinen reaktio Tuikkeen on ollut muriseminen ja ajoittainen sähinä jos Tuike on liian lähellä. Olen jonkin verran istunut makkarin oven raossa rahoittaakseni kumpaakin kissaa kun kumpikaan ei haluaisi olla yksin. Ame on kamalan utelias ja tulee ovelle kurkkimaan. Kuitenkin jos Tuike on Amen mielestä liian lähellä alkaa murina. Olen antanut kissojen katsella toisiaan oven välistä. Jos Ame on meinannut käydä äkäiseksi, olen laittanut oven kiinni. Pari kertaa on tämän jälkeen murina olohuoneesta jatkunut. Mutta tuntuu, että jo viikonlopun aikana Ame on hieman rohkaistunut eikä ole enää ihan niin aggressiivinen kun aluksi. Aika näyttää kauan tässä prosessissa menee…

Jos toiseenkin

Tuike on kyllä siltä osin ollut mallioppilas, että on heti alussa tehnyt tarpeensa laatikkoon. Sieltä on löytynyt ihan kumpaakin tavaraa, että siellä puolella ei ole ongelmia. Mitä ruokailuun tulee niin kumpikin kissa hieman viikonloppuna nirsoili, mutta tänä aamuna oli kummankin kuppi täysin tyhjäksi syöty kun vaihdoin aamiaiskuppeihin. Tuike oli jopa syönyt aiemmin antamani kuivatun kanankaulan puolikkaan. Amehan vetää sellaisen joka aamu. 

Kuulukohan oven takaa epämääräistä murinaa

Itsellehän tämä tilanne on hieman hankala. Sitä haluaisi jakautua kahteen osaan, että voisi olla kummassakin huoneessa yhtä aikaa. Kumpikaan kissa kun ei haluaisi olla yksin. Mutta ei tässä auta kun vuorotella ja toivoa, että homma menee nopeasti. 

Ensimmäinen yhteiskuva, Ame ei tiennyt et Tuike oli noinkin lähellä

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Suuria uutisia!

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin täällä on hieman uutisia kerrottavana.

Maailmaa kääntäviä uutisia!

Sikäli mikäli kaikki menee niin kuin on suunniteltu 31.3. muuttaa meille toinen kissa!
Kuten monella muullakin blogilla on meidän toinen "malli" mustavalkoinen (suosittuja sellaiset)..

Vanhemmat toivat tällaisen meillä pitkään olleen koristeen koska siinä selvästi on Ame ja Tuike

Hän on nimeltään Tuike ja hän on nyt vielä Rekku Rescuen kotihoitajan hyvässä hoidossa.
Tuikkeesta on lisää tietoa ja muita kuvia tämän linkin takana.

Tuike on olevinaan niin hurja, mutta oikeasti hän ei osaa maukua kunnolla. Se on sellasia söpöä pientä piipittämistä "miu miu"

Mutta onhan hän söpö!

Emäntä on jo aiemmin miettinyt, että Ame tarvisee kaverin, Asia tuli nyt vielä ajankohtaisemmaksi kun Ame joutuu viettämään päivät yksin Emännän ollessa töissä. Alunperin Emännän oli tarkoitus antaa Amen asettua taloksi ja sitten etsiä kaveri. Mutta sitten etsiessä paikkoja mistä sen kaverin voisi sitten löytää tuli vastaan Tuike. Tuikkunen kun kuulostaa aivan Amelta. Ja Emännän mielestä Amen kaltainen energiapakkaus tarvisee kaveriksi, jonkun joka pysyy vauhdissa mukana. Toivottavasti Ame ja Tuike sopeutuvat hyvin toistensa seuraan.