Hurja ilta

Meillä oli eilen aika hurja ilta. Emäntä palasi illasta lomakotiin pikaiselta etelän reissulta. Oltiin siinä jo suunnittelemassa nukkumaan menoa kun Tuike vaelteli kovin levottomasti. Ajateltiin sen levottomuuden johtuvan Emännän kotiutumisesta. Mutta sitten kuistilta alkoi kuulua outoja ääniä. Tuike aikoi uhota ja mouruta. Piti sitten kiirehtiä katsomaan, että mitä ihmettä siellä tapahtuu. Se kuulosti niin erilaiselta Amen ja Tuiken normaaleihin iltapaineihin verrattuna.

Amen ja Tuiken kuisti.

Ja mikä näky siellä kuistilla odottikaan. Kumpikin kissa oli omalla ikkunaallaan hännät paksuna selät köyryssä ja uhitellen. Vastus löytyi ulkoa suoraan ikkunoiden alta. Vieras vapaana kulkeva iso oranssivalkoinen kissa. Olen tuon kissan nähnyt täällä joskus aiemminkin, mutta ei se noin isosti ole tullut uhittelemaan aiemmin. Emännän saapuminen säikäytti vieraan kissan ja se juoksi karkuun. Mutta Tuiken ja Amen kohdalta tilanne ei valitettavasti ollut vielä ohi.

Kissa oli tuossa keinun edessä, eli erittäin lähellä. Eikä nuo yksikertaiset ikkunat eristä kovastikaan ääntä.

Kumpikin kissa säikähti ja syöksyi kuistilta takaisin sisälle. Valitettavasti niin, että säikähtänyt Tuike yritti käydä Amen kimppuun. Onneksi talossa oli muitakin paikalla ja saatiin ihmisiä Amen ja Tuiken väliin. Ame syöksyi makuuhuoneeseen sängyn alle ja Tuike jäi kiertelemään olohuoneeseen. Tuike oli vielä täysillä kierroksilla. Häntä lähes käden paksuisena ja liikkuminen muistutti enemmän vaanimista. Yritettiin sitten namien avulla rauhoittaa Tuike, että hän ei kävisi Amen kimppuun. Emäntä istui makuuhuoneen ovella estäen mahdollisen kontaktin. Tuike rauhoittui hieman kun sai nameja ja toivottiin jo, että tilanne rauhoittuisi siihen. Vaan ei rauhoittunut.

Yhtäkkiä ei oltukaan kavereita (tästä tilanteesta ei ole kuvia).

Annettiin Amen ja Tuiken katsoa toisiaan toivoen, että he tajuaisivat ja muistaisivat olevansa kavereita. Näin ei käynyt vaan uhittelu toista kohden jatkui. Ja tämä oli täyttä uhkailua, murinaa, mouruamista, köyriä selkiä ja paksuja häntiä. Kello oli jo paljon joten todettiin, että kissat on pakko eristää yöksi toisistaan ja toivoa, että tilanne rauhoittuu aamuksi. Tuike vietiin Emännän huoneeseen ruoan ja vessan kanssa ja ovi suljettiin yöksi. Amelle jäi lopputalo. Syy miksi Tuike oli se kenet eristettiin yhteen huoneeseen on se, että Emännän huone on Tuiken turvapaikka tässä talossa. Siellä hän muutenkin viettää suuren osan päivästään.

Tuiken alkuyö meni tuijotellen kohti ovea.

Ja kaivaen vilttiä minkä Emäntä laittoi oven alaraon peitteeksi.

Lopulta hän malttoi rauhoittua patteripedille

Tuike oli ison osan yötä kovin levoton. Ei tykännyt ollenkaan siitä, ettei saanut lähteä huoneesta. Jonkin verran miukumista ja paljon ramppausta ympäri huonetta. Onneksi Tuike sentään tajusi vessan olevan huoneessa ja käyttikin sitä, samoin hän söi kaiken yöruokansa. Mutta meni se lopulta yhteen yöllä ennen kuin Tuike lopulta kunnolla rauhoittui nukkumaan. Tosin sitten jo neljältä Tuike päätti, että nyt on aamu ja pitää herätä. Emäntä oli tästä eri mieltä ja Tuikekin joutui taipumaan. Hieman ennen seitsemään Tuike alkoi todella käskeä Emäntää hereille kun kuuli muiden olevan jo hereillä. Tuike halusi aamunaminsa.

Aamulla Tuike oli jo täysin valmis poistumaan huoneesta.

Eipä siinä auttanut kun nousta ja rohkeasti testata mikä on kissojen välinen tilanne. Eli Tuike syliin ja ovi auki. Ame oli odottamassa heti oven takana, ei ihmekkään sillä Tuike oli miukunut hyvin paljon. Eipä siinä auttanut kun antaa kissojen katsoa toisiaan ja toivoa rauhallista kohtaamista. Ja onneksi kohtaaminen oli rauhallinen. Kumpikaan ei uhitellut millään tavalla. Päästin sitten Tuike menemään ja hän meni Amen ohi alakertaan. Ame meni perässä ja kissojen kohdatessa alakerrassa Tuike antoi Amelle pari naamanuolaisua. Eli tilanne oli entisensä.

Yhteiset aamukaulat.

Oltiin jo normaalisti lähekkäin.

Jopa perinteisesti katsottiin onko kaverin kaula parempi.

Tämä oli kyllä kunnon säikäytys. En ole ikinä nähnyt Tuikea sellaisessa tilassa. Oletan, että se vieras kissa uhitteli Amelle ja Tuikelle (itse kun en ehtinyt nähdä mitä se teki) ja se vei Tuiken kierroksille. Ame ja Tuike tappelee kyllä välillä mutta ei se ole ikinä ollut tuollaista. Tuike on erittäin harvoin häntä pörhöllä ja nyt se oli täysi pulloharja. Yö meni jännittäessä sitä mikä tilanne tulisi olemaan aamulla, Onneksi tilanne oli täysin rauhallinen aamulla ja nyt ollaan normaalitilassa. Täytyy vaan toivoa, että se kissa ei palaa uhittelmaan...

Kuistillekin mentiin taas aamulla nätisti yhdessä.