maanantai 18. helmikuuta 2019

Pelastava viitta...ei kun verho

Ompelin viikonloppuna meille uuden hienon pienen verhon parvekkeen oven alaikkunaan.

Verhon kuvituksena on kaktuksia (tällä tavalla voi kissanomistaja pitää turvallisesti "huonekasveja")

Ja verhon tarkoituksena on siis peittää tuo oven alaosan ikkuna

Näin nätiltä se näyttää päivänvalossa

Vaan miksi moiselle oli tarvetta (vinkki kuvassa)

Miksipä tosiaan. No siksi, että Tuike on jo kahdesti onnistunut juoksemaan suoraan päin kyseistä ikkunaa ja lyömään päänsä kun ei älynnyt, että siitä ei pääse läpi. Jälkimmäinen kerta oli viime viikolla kun illalla puistelin peiton lakananvaihdon yhteydessä. Ame ja Tuike meni samalla parvekkeelle ja riehuivat. Ajattelin, että laitan tuon sisäoven pienemmälle, että voivat rauhassa riehua parvekkeella. En ehtinyt makuuhuoneeseen asti kun kuului kovaääninen klong ja ovi hilautui hitaasti iskun voimasta auki. Menin parvekkeelle ja siellä kauhistunut Tuike katseli kohti oviaukkoa tajuamatta ollenkaan mitä oli juuri tapahtunut. Tuike ei tuntunut ollenkaan käsittävän mikä häneen osui, eikä meinannut uskaltaa mennä oviaukosta takaisin sisälle. Ei ole oviaukkojen ikkunat ja Tuiket yhteensopivia... Jotta vastavaa ei tapahtuisi uudelleen on tuo ikkuna nyt peitetty. Sillä vaikka näistä kerroista on selvitty säikähdyksellä ei pään jatkuva kolauttelu ole hyvästä ja siinä voi sattua pahemminkin.

Mamma oliko ihan pakko kertoa

Se oli aika noloa...

Mitä jos Seppokin vielä lukee tämän tekstin!

Typerä verho

Ehkä sen alle voi mennä piiloon niin kukaan ei löydä mua

Mutta sitten ei saa namia niin se ei ehkä ole kuitenkaan hyvä idea...

14 kommenttia:

  1. Voi Tuike <3 kissat osaa kyllä välillä olla todellisia järjen riemuvoittoja. Toivottavasti verho vähän hidastaa tahtia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan. Tuikkunen osaa olla välillä turhankin rämäpäinen eikä usein mieti mitä tekee...

      Poista
  2. Auts! Mutta kaktukset kyllä todennäköisesti estävät törmäilysi, sillä kuka nyt kaktukseen montaa kertaa haluaisi törmätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisi että ei ihan estettä päin juokse. Vaikka Tuiken tuntien en yllättyisi siitäkään...

      Poista
  3. Voi raukkaparka. D: :D Luulisi, että nyt ei enää juoksisi päin lasia! Ja näin meidän kesken, kyllä se Seppokin törmäilee, myös ihan näkyviin konkreettisiin esineisiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että ei enää törmäillä.

      Ja ei kai Seppo nyt sellaista! Seppohan on niin fiksu! -Tuike

      Poista
  4. Onneksi tuli verho. Meillä palvelija on uhannu, että mulle tulee kypärä. Voikko kuvitella - kypärä!!! En oo onneksi ihan noin hurrrjasti kolauttanut itseäni, toivottavasti sinäkään et enää. Mut mulla on tapana juosta päin seiniä ja huonekaluja. Aina ei vain ehdi jarruttaa ajoissa........
    - Rudi -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika pöyristyttävää uhata nyt kypärällä. Ihmiset ei vain ymmärrä että aina ei ehdi jarruttaa ajoissa! -Tuike

      Poista
  5. Huh, onneksi tuli verho, niin sun päähän ei tule enää kuhmuja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei toivottavasti ainakaan tuosta ovesta. Se mitä muuten törmäillään onkin sit ihan eri asia....

      Poista
  6. Voi toinen :D . Meillä Elli puskiessaan kolauttelee päätään, mutta koska vauhdit on siinä hommassa vähissä, ei meillä ole samanlaista vaaraa kun teillä.

    Tiuke ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tuntuu aina riittävän vauhtia ja vaarallisia tilanteita...

      Poista
  7. No huh-huh, parempi tosiaan olla jotain verhohommaa tuossa edessä! Kissaparka :)

    VastaaPoista